Jalkaisin

Kirkkaana valjennut aamu saa kaipaamaan maisemiin, joissa moottorit eivät pörise. Leivonmäen kansallispuiston parkkipaikalla vallitsee tyyni raukeus, kun aurinko venyttelee säteitään puunrunkojen läpi. Hyvä on tulipallolla venytellessä, kun päivän valaistustyö hoituu meidän pallonpuoliskomme osalta tähän aikaa vuodesta muutaman tunnin paistamisella. Harmaampien päivien lomassa tämä lumen voimistama auringonpaiste on kyllä yhtä juhlaa! Leivonmäen kansallispuiston Selänpohjan pysäköintialueelta voi lähteä seuraamaan useampaakin eri polkua. Aiemmin olen käynyt täällä lumikenkäilemässä Harjunkierros-reitillä, joten nyt voisi kokeilla jotain muuta. Näin hienolla kelillä valitsen tietysti Joutsniemen polun, joka pitää minut pisimpään mahdollisimman lähellä nimeään kauniimpaa Rutajärveä. Tänä marraskuisena retkipäivänä ei koko järvi vielä ole jäässä. Rannan tuntumassa on yksi veteen kaatunut koivun ranka kuitenkin jäätynyt kiinni. Minne seilanneekaan, kun Rutajärvi taas sulaa. Mu...

Kuhasenmäki sijaitsee Joutsaan kuuluvalla Leivonmäellä, kirkonkylän pohjoispuolella. Mäellä olevaa näköalapaikkaa ei ole vaikea löytää, vaikka sinne ei opasteita olekaan. Kuhasenmäelle voi suunnistaa mäen päällä kököttävän kookkaan maston mukaan tai kääntymällä (Jyväskylästä tullessa) ensin Leivonmäen kirkolle ja sitten ensimmäisestä tienhaarasta jyrkästi vasemmalle, mihin osoittaa myös mustapohjainen Kotiseututalo-viitta. Koska näyttää siltä, että tornin juurelle ei johda järin hyvä tie, aprikoin hetken, minne auton voisi toviksi pysäköidä. Tämä tornin läheisyydessä oleva talokaunotar vaikuttaa hiljaiselta eikä sen edessä ole edes postilaatikkoa, joten rohkenen pysäyttää automobiilin talon pihaan. Jälkikäteen paljastuu, että rakennus on Kotiseututalo Simola , jonka omistaa Leivonmäki-Seura . Taloa vuokrataan tilaisuuksiin ja siellä on silloin tällöin myös avoimia tapahtumia, esimerkiksi kesäisin ja joulun alla. Olisipa kiva, jos tien poskessa olisi pieni kyltti rakennuksesta. ...

Tätä nykyä Joutsaan kuuluvan Rutalahden kylänraitilla kannattaa pitää silmät auki: jos huomio kiinnittyykin Vällyhoilontiellä (kuka onkaan keksinyt niin mainion nimen!) ensin upeaan, yli 70-vuotiaaseen nuorisoseurantaloon , on myös tien toisella puolella jotain pysähtymisen arvoista katsottavaa. Yksityiskohtiin johtavan pihatien alkupäässä ohikulkijoita tervehtii koivuun kiinnitetty pitsiasuinen kukkahattutäti, jonka tehtävänä on toivottaa vieraat tervetulleiksi. No, itse asiassa kyseessä on jonkin sortin luutamummo... Tien poskessa on myös muita lempeällä kädellä rakennettuja hahmoja. Lootasta päätellen tämä pyöräilijä kuskaa mukanaan akkuporakonetta. Metsuri on istahtanut alas tauolle nauttimaan kupin kuumaa termospullosta ja pistänyt pokasahansa hetkeksi pois. Metsurin koira muistuttaa epäilyttävästi Tintin Milou'ta, vaikka tämä onkin harmaantuneempi veijari. Liekö turkoosiin verhoutunut neito suruinen siksi, että punapukuinen nuorimies taitaa olla viinamäen mieh...