Joutsa: Rutalahden hiljainen kansa

Julkaistu
Tätä nykyä Joutsaan kuuluvan Rutalahden kylänraitilla kannattaa pitää silmät auki: jos huomio kiinnittyykin Vällyhoilontiellä (kuka onkaan keksinyt niin mainion nimen!) ensin upeaan, yli 70-vuotiaaseen nuorisoseurantaloon, on myös tien toisella puolella jotain pysähtymisen arvoista katsottavaa. Yksityiskohtiin johtavan pihatien alkupäässä ohikulkijoita tervehtii koivuun kiinnitetty pitsiasuinen kukkahattutäti, jonka tehtävänä on toivottaa vieraat tervetulleiksi.
No, itse asiassa kyseessä on jonkin sortin luutamummo...
Tien poskessa on myös muita lempeällä kädellä rakennettuja hahmoja. Lootasta päätellen tämä pyöräilijä kuskaa mukanaan akkuporakonetta.
Metsuri on istahtanut alas tauolle nauttimaan kupin kuumaa termospullosta ja pistänyt pokasahansa hetkeksi pois. Metsurin koira muistuttaa epäilyttävästi Tintin Milou'ta, vaikka tämä onkin harmaantuneempi veijari.
Liekö turkoosiin verhoutunut neito suruinen siksi, että punapukuinen nuorimies taitaa olla viinamäen miehiä?
No entäpä tämä tyylikäs nuoripari? Heillä on selvästi tottumusta muotiblogeissa poseeraamisesta. Saattaa kuitenkin olla, ettei pariskunta ihan pärjää Beckhamin pariskunnalle tyylitietoisuudessa.
Syksyn lehtien seassa oleva, jo jonkin aikaa säiden armoilla ollut henkilögalleria kuvaa maaseudun hiljaista kansaa. Jos googlaus pitää paikkansa, Rutalahden raittia riemastuttavan teoksen takana on Virpi Manninen. Aplodit!

Kommentit

  1. Anonyymi22.11.2013 klo 11.18

    Onkohan sama kuin Karviassa kesällä? Vai pitäisikö kirjoittaa Karvialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upe Nykänen23.11.2013 klo 22.19

      Eipä ole tietoa Karvian teoksesta. Paikallinen taivutustapa on siellä "Karviassa", joten ihan oikein meni ensimmäisellä!

      Poista
  2. Hurmioitunut26.11.2013 klo 17.51

    Vai Joutsaankin on ilmestynyt kotikutoisia kansalaisia. Mukava piristys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi31.5.2014 klo 23.02

      Hei,onpa ihana nähdä näitä omia tekeleitäni täällä.En vain tiedä kuka nämä on lähettänyt tänne sekä kuvannut. Nyt ne ovat kunnostettu ja vaatetettu kesää varten.Olen kyllä katsoessani tätä hiljaista kansaani suorastaan ylpeä ,on pyritty säilyttämään vanhaa,mutta kaikkeahan ei siihen voi tuoda,vievät mennessään.On kyllä ihan kunnioitettu tätä perhettäni eikä rikottu mitään.Saa käydä ihan kuvaamassa rauhassa.

      Poista
    2. Upe Nykänen1.6.2014 klo 23.38

      Tervehdys tekijälle! Olen jyväskyläläinen lähi- ja luontoretkeilijä ja ilahduin kovasti näistä kyläläisistä, siksi taltioin ne kulkeissani. Kiva kuulla, että hiljainen kansa on valmis kesään - pidän mielessä, jos liikun taas sillä suunnalla :)

      Poista
  3. Anonyymi26.11.2013 klo 20.22

    mISTÄ TIESIT tuon paikallisen tavan taivuttaa? Sieltäpäinkö olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upe Nykänen26.11.2013 klo 21.45

      En suinkaan ole sieltä ;) Olin aiemmin kuullut vain 'Karviassa'-versiota, mutta uteliaana oli pakko varmistaa & tehdä visiitti Karvian kunnan kotisivuille, missä taivutus oli juuri noin.

      Poista
  4. Anonyymi1.6.2014 klo 10.42

    On se ihanaa kun joku jaksaa tehdä tuollaisia! :) Piristävät kummasti raittia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Julkaistu
Kuva
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik...
Lue lisää »

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Julkaistu
Kuva
Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen. Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi , kuten edellisinä päivinä... Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta. Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suoj...
Lue lisää »

Cotswold Way: Cleeve Hill - Leckhampton Hill

Julkaistu
Kuva
Cotswold Wayn kolmaskin talsimispäivä valkeni häkellyttävän aurinkoisena, joten kyllä kelpasi lähteä jatkamaan matkaa reitin korkeimman kukkulan eli Cleeve Hillin rinteessä sijaitsevasta majapaikastani! Olin edellisenä päivänä kävellyt hieman aikomaani pidemmälle, jotta aamu alkaisi jyrkän nousun sijasta loivalla, ja näin sain vähempien hikipisaroiden aloituksen päivälle. Yläilmoista näki taasen kauas, vaikka ihan pilvetön päivä ei ollutkaan. Cleeve Hillillä ei näin aamutuimaan ollut juuri muita kulkijoita, olihan viikonloppu ohi. Kun välillä tähysin alas tasaisemmalle maalle ja kohti Cheltenhamia, erotin yhä paremmin Cheltenham Racecoursen, yhden Britannian kuuluisimmista laukkaradoista. Polun varressa tuli mastojen alla vastaan Prestbury Hillin luonnonsuojelualue, jonka erikoisuutena ovat muun muassa pari harvinaista orkidea- sekä perhoslajia, jotka viihtyvät kalkkikivinummella. Kumpienkin bongailu olisi vaatinut tarkempaa lajituntemusta ja ainakin orkideoiden osalta myös ...
Lue lisää »