Siirry pääsisältöön

Joutsa: Rutalahden hiljainen kansa

Tätä nykyä Joutsaan kuuluvan Rutalahden kylänraitilla kannattaa pitää silmät auki: jos huomio kiinnittyykin Vällyhoilontiellä (kuka onkaan keksinyt niin mainion nimen!) ensin upeaan, yli 70-vuotiaaseen nuorisoseurantaloon, on myös tien toisella puolella jotain pysähtymisen arvoista katsottavaa. Yksityiskohtiin johtavan pihatien alkupäässä ohikulkijoita tervehtii koivuun kiinnitetty pitsiasuinen kukkahattutäti, jonka tehtävänä on toivottaa vieraat tervetulleiksi.
No, itse asiassa kyseessä on jonkin sortin luutamummo...
Tien poskessa on myös muita lempeällä kädellä rakennettuja hahmoja. Lootasta päätellen tämä pyöräilijä kuskaa mukanaan akkuporakonetta.
Metsuri on istahtanut alas tauolle nauttimaan kupin kuumaa termospullosta ja pistänyt pokasahansa hetkeksi pois. Metsurin koira muistuttaa epäilyttävästi Tintin Milou'ta, vaikka tämä onkin harmaantuneempi veijari.
Liekö turkoosiin verhoutunut neito suruinen siksi, että punapukuinen nuorimies taitaa olla viinamäen miehiä?
No entäpä tämä tyylikäs nuoripari? Heillä on selvästi tottumusta muotiblogeissa poseeraamisesta. Saattaa kuitenkin olla, ettei pariskunta ihan pärjää Beckhamin pariskunnalle tyylitietoisuudessa.
Syksyn lehtien seassa oleva, jo jonkin aikaa säiden armoilla ollut henkilögalleria kuvaa maaseudun hiljaista kansaa. Jos googlaus pitää paikkansa, Rutalahden raittia riemastuttavan teoksen takana on Virpi Manninen. Aplodit!
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi22. marraskuuta 2013 klo 11.18

    Onkohan sama kuin Karviassa kesällä? Vai pitäisikö kirjoittaa Karvialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kenkä23. marraskuuta 2013 klo 22.19

      Eipä ole tietoa Karvian teoksesta. Paikallinen taivutustapa on siellä "Karviassa", joten ihan oikein meni ensimmäisellä!

      Poista
  2. Hurmioitunut26. marraskuuta 2013 klo 17.51

    Vai Joutsaankin on ilmestynyt kotikutoisia kansalaisia. Mukava piristys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi31. toukokuuta 2014 klo 23.02

      Hei,onpa ihana nähdä näitä omia tekeleitäni täällä.En vain tiedä kuka nämä on lähettänyt tänne sekä kuvannut. Nyt ne ovat kunnostettu ja vaatetettu kesää varten.Olen kyllä katsoessani tätä hiljaista kansaani suorastaan ylpeä ,on pyritty säilyttämään vanhaa,mutta kaikkeahan ei siihen voi tuoda,vievät mennessään.On kyllä ihan kunnioitettu tätä perhettäni eikä rikottu mitään.Saa käydä ihan kuvaamassa rauhassa.

      Poista
    2. kenkä1. kesäkuuta 2014 klo 23.38

      Tervehdys tekijälle! Olen jyväskyläläinen lähi- ja luontoretkeilijä ja ilahduin kovasti näistä kyläläisistä, siksi taltioin ne kulkeissani. Kiva kuulla, että hiljainen kansa on valmis kesään - pidän mielessä, jos liikun taas sillä suunnalla :)

      Poista
  3. Anonyymi26. marraskuuta 2013 klo 20.22

    mISTÄ TIESIT tuon paikallisen tavan taivuttaa? Sieltäpäinkö olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kenkä26. marraskuuta 2013 klo 21.45

      En suinkaan ole sieltä ;) Olin aiemmin kuullut vain 'Karviassa'-versiota, mutta uteliaana oli pakko varmistaa & tehdä visiitti Karvian kunnan kotisivuille, missä taivutus oli juuri noin.

      Poista
  4. Anonyymi1. kesäkuuta 2014 klo 10.42

    On se ihanaa kun joku jaksaa tehdä tuollaisia! :) Piristävät kummasti raittia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas
6 kommenttia
Lue lisää

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös
5 kommenttia
Lue lisää

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja
9 kommenttia
Lue lisää

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva
14 kommenttia
Lue lisää

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la
Lähetä kommentti
Lue lisää