Siirry pääsisältöön

Toivakka: Viisarimäen luontopolku

Toivakassa, jotakuinkin kivenheiton päässä nelostieltä ja Viisarimäen risteyksestä löytyy Viisarimäen kylätoimikunnan aikaansaama luontopolku. Lähtöpaikka on ihan Rutalahteen johtavan tien vieressä, minkä ansiosta polun kyltin ylipäänsä äkkäsin. Toiselta nimeltään tämä on Kuivavuoren luontopolku, joten ylämäkeä on edessä. Siis ihan vuori!
Muurahaispesiä alkaa tulla vastaan heti alkumatkasta. Pysähdyn lukemaan muurahaistaulun tekstiä - ja ilahdun. Ei pelkkää faktaa, vaan myös satu - Mari muurahaisen kiireet. Kuinka virkistävä poikkeus luontopolkujen useimmiten puhtaasti asiapitoisten infotaulujen joukossa! Plus muurahaisiin liittyviä tehtäviä, jotka on suunnattu pienille kulkijoille.

Viisarimäen luontopolku on selkeästi merkitty punapäisiksi maalatuilla kepeillä, jotka tosin eivät ole huiman pitkiä. Luulenpa, että kunnon lumitalvena reittikepit saattavat jäädä hangen kätköihin.
Kuivavuoren laelle kapuaminen ei ole ihan köykäistä touhua, joten kaikki kunnia niin laavun rakentajille ja huoltajille. Ihan kunnon treeniä polttopuutalkoihin osallistujille. Toivottavasti kukaan ei tuhlaa tulentekotarpeita tuolla ylhäällä.
Kuivavuoren laavulta aukeaa hieno näköala lähiympäristöön, Toivakan maisemiin. Edempänä siintävä järvi on Leppäveden pohjukkaa Otan repun selästä ja istahdan alas syömään eväitäni. Tulet jäävät tekemättä, sillä tee on valmiina termoksessa enkä tarvitse liekkejä lämmittelyyn. Sen verran lämmittävä oli tämä Kuivavuorelle nousu.
Ensimmäistä kertaa koskaan kohtaan laavulla somat matot! Räsymatot näyttävät siltä kun ne olisi varta vasten kudottu tänne istuinalustoiksi. Metsähiiret näyttävät järsineen hapsuja nälkäänsä...
Laavulla on erittäin fiksu systeemi: katon matalassa päässä oleva vesikouru ohjaa sadeveden tynnyriin, josta saa napattua vaikka sammutusveden nuotioon. Tässä kun ei ole muuta vesipistettä ihan lähitienovilla.
Mustikkarastilla saa lukea sadun siitä, miten mustikka sai värinsä. Tällä hetkellä mustikan ainoa väri on mustikanvarvun vihreä. Voi luonto sinua! Värisi ikään kuin vaipuvat maahan, kun pysyvän lumen tulo päivä päivältä lähenee. Alan jo henkisesti valmistautua liki mustavalkoisen maiseman syntyyn.
Saavun polkujen risteykseen. Kuivavuoren luontopolun lenkki on kahden kilometrin mittainen, mutta sitä voi jatkaa kääntymällä 1,5 kilometrin lisämatkan tuovalle polulle ja käydä samalla reissulla myös läheisellä Kuunteluharjulla. Jännä nimi. Mitähän siellä on kuunneltu? 
Kautta kiven ja kannon! Joku on asetellut kivenmurikan kannon päälle.
Luontopolun reittimerkkien joukossa on näinkin hienoja reppuretkeilijän opasteita.
Katajanmarjoista suurin osa on vielä raa'an kalpeita, mutta muutama on jo ehtinyt sinertyä ja tipahdella sammalelle saakka.
Kuunteluharjulla voi istahtaa penkintapaiselle, mutta tulipaikkaa ei ole tarjolla. Jään kaipaamaan tarinaa siitä, mistä Kuunteluharju on saanut hauskan nimensä. Liekö siellä kuunneltu lähiympäristöstä korkealle mäelle kantautuneita elämän ääniä vai onko täällä pidetty tulia ja kuunneltu ammoin tarinoita nuotion ääressä? Katson jyrkän kallion reunalta alas Vihijärven laaksoon. Olisipa tullut käytyä täällä jo värikkään ruskan aikaan!
Pienet, ruskeakeskustaiset tuhkelot tuijottavat minua lakoontuneen heinikon keskeltä kuin maahan ripotellut silmämunat. Halloween-meininkiä pyhäinpäivän viikonlopun kunniaksi...
Edessä on taasen ylämäki, viimeinen nousu Kuivavuoren laelle. Vastaan alkaa tulla erikokoisia siirtolohkareita, joista tämä kahteen osaan haljennut on ehdottomasti hienoin.
Kallion laelta on jyrkkä pudotus alas Vihijärven laaksoon ja sen avariin peltomaisemiin. Niitä tosin on helpompi ihailla Rutalahdelle vievän tien varresta, missä puut eivät ole näkymän tiellä.  Opastetaulu kertoo Muinais-Päijänteestä - se on siis loiskinut tuossa jalkojen juuressa joskus.
Saavun reitin viimeiselle maisemapisteelle, johon siintää jälleen Leppävesi. Tässä on myös erinomainen paikka pilvien tarkkailuun, jos sattuu sopivanlainen sää. Loppumatka onkin enää pelkkää alamäkeä ja muistan lähtöpaikan opastetaulun huomautuksen siitä, että reitti on vaativa. Pitäväpohjaiset jalkineet ovat jyrkässä rinteessä erinomainen ajatus, eikä kiirettä kannata laskeutuessa pitää. Eikä tietysti muutenkaan. Etenkään luonnossa liikkuessa.

Kommentit

  1. Komeita maisemia. Tuo haljennut siirtolohkare on vaikuttava. Hämmentävää myös kannon päälle vierinyt kivi. Taitaa olla laikuttajan tekosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin, sillä kannon päällä nököttänyt kivenmurikka ei ollut mahdottoman kokoinen.

      Poista
  2. Kiitti vinkistä! tämähän oli mukava paikka!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la