Jalkaisin

Kun astun junasta Helsingin rautatieasemalla ja kävelen laiturilta kohti asemarakennusta, kello lähestyy keskipäivää. Asema on miltei yllättävän hiljainen, mutta asemalaiturin päässä kohtaan vielä rauhoittavamman näyn: suuret puutarhalavat, jotka viheriöivät ja kukkivat loisteliaasti tässä tavallisesti niin harmaassa miljöössä. Atsaleat hehkuvat kerrassaan upeasti! VR:n kivimiehet on nyt ikuistettu totemipaaluihin - siis puumiehiksi - ja liekö siellä muotokuva myös Bubi-huuhkajasta, jonka esikuvan nykyisestä olinpaikasta ei ole tietoa... Hauskimpia yksityiskohtia Ihmepuutarhassa ovat ilmasta roikkuvat Ihmekannut, jotka huolehtivat niin vielä vähemmän kukkivien... ... kuin jo runsaassa kukassa olevien kasvien kastelusta taukoamatta. Tässä alkaa melkein toivoa, että olisi Helsingissä käyntiä myös uudelleen, ennen kuin Ihmepuutarha vetäytyy Helsingin päärautatieasemalta kesäkuun puolivälissä. Kasvien juurelta löytyy ystävällisesti myös komistuksien nimet kertovia kylttejä. ...

Jyväskylässä visiitillä oleva ystävä vinkkaa Yläkaupungin Yössä, että Kauppakadulla on uudessa galleriassa ranskalaistaiteilijoiden töitä. Onneksi tulee tarkistettua, että tämä uusi galleria ei ehdi (osoitteessa Kauppakatu 5) kauaa vanheta - Äkkigalleria 15 on auki vain viikonlopun 18.-20.5. 2012. Eli sunnuntaina on käytävä varhaisaamukävelyn lisäksi myös päiväkävelyllä. Camille Girard ja Paul Brunet eli tuttavallisemmin Camille+Paul, tai C+P, ovat viettäneet Jyväskylässä taiteilijaresidenssissä kolme viikkoa ja tuottaneet sinä aikana arjesta ja arjen esineistä teokset tähän näyttelyyn . Heti ikkunan edessä on pysähtynyt "kuva" taiteilijoiden arjesta: sivellin, värit ja vesilasi, Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi -kirjan ranskalaisversio Le lièvre de Vatanen sekä Camille+Paulin siitä maalaama taideteos! Ikävä kyllä mikään valokuva ei voi tehdä oikeutta heidän upeille piirroksilleen tai maalauksilleen. Tarkka jälki paperilla on nähtävä ihan oikeasti. Seinällä o...

Takana on Jyväskylän Yläkaupungin Yö (kunniakkaat 20 vee), heräämässä on yläkaupungin aamu - sillä Yön ohjelma ei ole vielä ohi. Laskeudun Seminaarinmäen kampukselta alas pitkin Ruusupuiston kuluneita portaita. On Aamukasteklubin (klo 05-09) aamiaisen aika. Auringon säteet viivyttelevät vielä matalalla, mutta Alvar Aalto -museon ulkopuolella, vesialtaan vieressä istuu jo väkeä popsimassa aamupalaa. Aamukuudelta! Sisällä vallitsee täysi tungos; en ole koskaan nähnyt Café Alvaria näin täynnä... Liityn pitkänä tilassa mutkittelevan jonon jatkoksi. La Sega del Canto n loistava musisointi takaa kuitenkin sen, että jonottaessa ei käy aika pitkäksi. Duo heittää unohtumattomasti esimerkiksi Oravan pesän, Titanicin tunnusbiisin My heart will go on , Jailhouse Rock in ja Rawhide n. Näin uljaasti soivaa sahaa kuulee harvoin. Fiilis sopii täydellisesti aamutunnelmiin, sillä melko moni aamiaisen nauttijoista on tullut paikalle suoraan Yöstä... Aamiaisen suosio on niin suuri, e...

Satun kävelemään Tampereella tuomiokirkon taakse, missä on viehättäviä vanhoja kivi- sekä puutaloja. Olen aiemminkin käynyt mahtavasti nimetyllä Sukkavartaankadulla, mutta vain kylmällä talvisäällä. En silloin sattunut kulkemaan näiden pirtsakoiden puuporttien ohitse, joita koristavat keltaiset pylpyrät. Näinkin kauniisti voi kätkeä käynnin roskiksille. Keltaisessa puutalossa, Sukkavartaankatu 7, taitaa asustaa ajattelevaista väkeä, koska myöskään rakennuksen kivijalan neliskanttisia aukkoja eivät peitä mitäänsanomattomat suojukset, vaan jokaista luukkua koristaa tyylikkäästi talon numero. Kerrassaan mainio oivallus! Seuraava upea puurakennus samalla kadulla on jugendhenkinen Pirkonhovi, mistä tulee toisaalta mieleen myös kirkko. Tiirailen yläkerran ikkunoihin, joiden takaa erotan kangaspuita. Juhannuskylän alueen rakennuksissa riittää yksityiskohtia.Viereisellä kadulla pysähdyn valkoisen, sisäänkäyntien kohdalta siniharmaalla koristellun talon luona - yksinkertai...

Sadepilvet liihottavat Imatran yllä, vilauttavat välillä harmaan lomaan sinisiä sävyjä. Kun astun Imatran kylpylän asvaltilta etsimään polkujen opasteita, alkaa hiljainen sade. Värimerkit viitoittavat minut kävelemään itään, Saimaan rantaa seuraten; E10 -kaukovaellusreitti kulkee täällä tovin kylpylän luontopolun kanssa samalla uralla. Poikkean hetkeksi veden ääreen. Rantakoivun oksat heilahtelevat ailahdellen tuulessa. Sinivuokot värjöttelevät ruskeiden lehtien seassa, useimmat niistä terälehdet kiinni tässä kosteassa säässä. Kohta kulkijan huomiosta kilpailevat pikkuaurinkojen kerhot, leskenlehtiryppäät. Jospa ne saavat kohta isonkin auringon innostumaan? Alkuun kuiva polku muuttuu yhä märemmäksi ja olen tyytyväinen, että jalassa ovat veden- ja kuranpitävät kengät. Saavun havujen huomasta lehtomaisemaan ja yhtäkkiä olen valon ympäröimä. Kaksi notkeaa koivua taivuttaa selkiään kaarelle tanssiparin lailla. Hento, samalla raikas vihreä kirkastuu auringon valossa entise...