Siirry pääsisältöön

Laukaan Saraakallion kalliomaalauksilla

Laukaan Saraakallion kalliomaalauksille johtaa merkitty polku Tarvaalan ja Kuusaan välisen tien varresta. Parkkipaikan opastetaulut ovat hieman kärsineen näköisiä, mutta onneksi osa tekstistä on luettavissa; jos hyvin käy, voin kohta nähdä Fennoskandian laajimman kalliomaalauksen, jossa on jopa tuhansia vuosia vanhoja esi-isiemme piirtämiä kuvia!
Viitta ohjaa alkumatkasta hakkuuakion halki kosteahkolle polulle, joka on selkeästi keltaisin maalimerkein merkitty. Kohta astelen kuusikossa, joka vähitellen muuttuu mäntykankaaksi.
Huomaan olevani harjanteen laella. Merkitty reitti jatkaa harjannetta pitkin eteenpäin, mutta muistelen ainoaa aiempaa visiittiäni Saraakalliolle, vettä pitkin; melontaretken pysähdyksellä kävin kerran vilkaisemassa kalliomaalauksia alhaalta. Valitsen siis rantaan viettävän polun...
...ja pian taiteilen louhikkoisen, jyrkän kallioseinämän juurella. Olen iloinen vaelluskengistäni, sillä vaikka nyt on hieno, kuiva sää, luistavat sulamisvesistä kosteat sammaleet herkästi jalan alla. Luiskahdan takamukselleni onneksi vain kerran. Varovasti siis!
Yritän silmä kovana erottaa kallioiden pinnalta jotain ihmisen tekemää maalauksen tapaista, mutta menee pitkään, ennen kuin alkaa tuntua siltä, että havainto on ihan oikea. Tämän täytyy olla yksi yli sadasta havaitusta maalauksesta.
Sitten alkaa tuntua, että en löydä enää yhtään maalausta. Komeiden kallioiden juurella on onneksi myös muuta väri-iloittelua, upean keltaista. Kiventieraa tai jäkälää kenties?
Jatkan kuitenkin sitkeästi matkaa, koska Saraakallion kallioseinämät vain komistuvat ja jatkuvat kohti niemen kärkeä. Jalkojeni juuressa välkkyy Saravesi, mutta vieläkään en onnistu havaitsemaan lisää punamaalauksia.
Ylhäällä kalliojyrkänteen päällä killuu erikoinen, sileäpintainen lohkare, josta on selvästi pudonnut palanen alas. Itse asiassa, sehän on ihan selvästi kenkä! Tervehdys!
Melko jyrkästikin alas viettävillä kallioilla näkyy sen verran kulkemisen jälkiä, että tohdin jatkaa eteenpäin, ehkä sitkeys palkitaan.... Ja viimein tulen paikkaan, josta jopa minä erotan selkeitä maalauksia. Tulkitsen nämä ihmishahmoiksi.
Kallioseinämää pitkin askeltaa myös komea hirvi. Jos nyt olisi kosteampi keli, näkyisivät kuvat vielä paremmin, mutta oikeasti täällä hahmottaa maalauksia jo aika hyvin. Kaikesta ei toki ilman lisätietoja arvaisi sanoa, mitä kuvat esittävät.
Onnekseni tapaan kalliomaalausten äärellä myös pari muuta kulkijaa, jotka ovat älynneet varustautua päiväretkelle netistä tulostamansa opaslehtisen kanssa; he näyttävät ystävällisesti myös minulle kuvien selityksiä. Tämän venekuvan muistan nähneeni myös aiemmin.

Hmm. Jos Kirkkoniemessä tuntui siltä, että olen astunut satoja vuosia taaksepäin, näen nyt jotain tuhansien vuosien takaa.
On mahtavaa, että Saraakallion maalauskokoelma on säilynyt näinkin hyvin. Paikka on toki lain suojelema muinaisjäännös, mutta silti.

Laskeudun alas veden rajaan; Saraveden pinta on korkealla, kuten muidenkin alueen järvien. Rantaa pitkin ei siksi pääse tästä jatkamaan matkaa kuivin jaloin, joten palaan takaisin päin ja nousen keltaisella merkittyä polkua ylös kallion laelle.
Saravedellä on rauhallista näin keväällä; vain yksi moottorivene kiitää poikki järven sinä aikana, kun olen kallioilla. Kauempaa siintää Laukaan kirkonkylä. Maalausten lisäksi mieleen jäävät mainiot maisemat.

Kommentit

  1. KIITOS TÄSTÄ! <3 Olen jo vuoden suunnitellut matkaa näihin kalliomaalausten maisemiin,mutta kyytiongelma on kukistanut aikeet toistaiseksi. Mukavaa nähdä että osa kuvista erottuu noinkin hyvin. Minulla on kirja kyseisistä maalauksista joissa maalauksia on muokattu kuvissa voimakkaammiksi ja mietin että kuinkahan hyvin kuvat sitten todellisuudessa näkyvät. Mutta näkyväthän ne. Minulla on Pylsy Designin kaulakoru jossa on tuollainen kalliomaalaushirvi :)

    VastaaPoista
  2. Ollos hyvä hietzu, olisit saanut kyydin jos olisin tiennyt :)

    Eka (melonta)visiitti paikalle oli minulla tynkä, koska olin maissa melontatossuilla - ei loistavat kallioilla kiipeilyyn - enkä osannut kunnolla maalauksia tähystellä. Siksi onkin mahtavaa, että maalaukset erottuvat parhaimmillaan noinkin hyvin, kun kallioita rauhassa katselee. Reissusta saa kyllä enemmän irti, jos hoksaa valmistautua edes monisteprintin verran. Kirja - vielä parempi!

    Radiossa (Yle) tuli äskettäin ohjelma kalliomaalauksista, jota en ole vielä itsekään kuunnellut: http://bit.ly/J4G73E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä! Sitten kun tuonne saan aikaiseksi lähdettyä pitää muistaa varustautua kunnon kengillä ja vaikka sillä kirjalla. Onko maasto kuinka vaikeakulkuista? Jos itse kalliomuodostelmaa ei oteta huomioon.

      Poista
  3. Kallioiden päälle menevä polku on helppo, mutta kun laskeutuu kallioita alas eli maalauksia tähystelemään, saa astella varovammin (kalliot viettävät kivasti alas). Kuiva keli on siinä mielessä iisimpi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Vaikka olen kotoisin Laukaasta, olen aina luulut, ettei maalauksia näe kuin veneestä. Täytyykin heti huomenna käydä paikka katsastamassa, kun lapsuusmaisemissa olen käymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivalta maalta maalaukset näki minusta paremmin. Eivät ole puutkaan silloin edessä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la