Siirry pääsisältöön

Laukaa: Hartikan Kirkkoniemi

Laukaan Tarvaalassa, yksityistien varressa, odottaa yllätys. Olen tullut paikalle vain ulkoilukartan nähtävyysmerkin ohjaamana, enkä ole osannut odottaa porttia Hartikan kirkkomaalle, johon on rakennettu Laukaan ensimmäinen kirkko peräti 1500-luvun lopulla.

Hartikan puinen kirkko ehti palvella Laukaan seurakuntaa (perustettu 1593) Kuusveden rannalla vain vajaat 100 vuotta, ennen kuin seurakunnan toinen kirkko rakennettiin 1685 Pellosniemeen, lähelle Laukaan nykyistä keskustaa.
Itse Hartikan kirkosta ei ole jäljellä paljoakaan; muutama hirsisalvos on varastoituna kirkkomaalle lukittuun rakennukseen ja maassa olevat kivet taitavat paikoin markkeerata kirkon paikkaa.
Kirkkomaalla on yksinkertainen risti ja puinen alttari - täällä pidetään opastaulun mukaan pari hartautta vuosittain.
Puinen kellotorni, ihan oikeasti kirkonkellolla varustettu, kunnioittaa myös paikan historiaa. Kellotapuli rakennettiin paikalle 1993 Laukaan seurakunnan 400-vuotisjuhlan kunniaksi, kiitos Tarvaalan Marttojen järjestämän keräyksen.
Jatkan kirkkomaalta matkaa edelleen kohti niemen kärkeä. Tien poskessa vasemmalla on puuta vasten "tilapäinen" kyltti, jossa kerrotaan alueen linnavalleista. Oikealle jää upeasti koristeltu puutalo, sitten edessä on Metsähallituksen Kirkkoniemen luonnonhoitometsä ja veden ylittävä silta. Hmm, onko niemen loppupää siis oikeasti saari?
Kirkkoniemessä on edelleen hienoja, vanhoja mäntyjä, mutta alue ei ole totaalisen suojeltu. Päiväretkeläistä hemmotellaan hyvällä polulla niemen kärkeen.

Kuusveden vesi on tällä hetkellä korkealla. Aivan rannassa olevat puut ovat joutuneet veden ympäröimiksi.
Kirkkoniemen päässä aukeaa Kuusvesi, joka vielä nyt näyttää hyvinkin hyiseltä, koska vihreää ei juuri pilkota. Parin tulipaikan, huussin ja puuvajan ohella paikalla on myös erinomainen laavu, jonka kyljessä oleva melontareittikartta Konnevesi-Laukaa paljastaa, että tässä on melontaretkelle passeli yöpymispaikka. Olenkin jo suunnitellut melontaretkeä tänne päin, joten samalla kävelyllä tuli katsastettua vesireittiä kesää varten

Kommentit

  1. En vielä, toivottavasti pian!

    VastaaPoista
  2. Me ollaan melottu Kuusaasta Saraaveden kallioiden alta Hartikan kirkkomaalle. Upeita kohteita, oli vain yksi pieni ongelma; sekä Kuusaankoski että Tarvaalanvirta laskevat Saraaveteen. Oli kova työ meloa vastavirtaan Tarvaalanvirta, me ei jotenkin kartasta älytty, kumpaan suuntaan se laskee! Kuusaankoskella olisi ollut kanava, siellä olisi voinut mennä konevoimalla ylävirralle ja lopuksi vielä laskea alas.

    VastaaPoista
  3. Ai sori, tuli kahteen kertaan kun tuon ensimmäisen lähetyksessä tuli joku virhe. Mutta nyt se onkin täällä jo. *nolo*

    VastaaPoista
  4. No niin, tuplakommentti poistettu :)

    Kävin itse melontaretkellä vain Saraakallioilla matkalla Keiteleeltä Kuusaan kautta kohti Jyväskylää, joten ei tullut tuota Tarvaalanvirran ongelmaa onneksi vastaan... Kuusaan sululle voi olla aika tiukkaa nousta alavirrasta melavoimin, koska jo odotuslaiturille pääsy vaatii töitä virtausten takia.

    En ole vielä Konnevesi-Laukaa-melontakarttaa vielä tutkinut, mutta kertomasi perusteella ajattelemani melontasuunta on kepeä - eli jatkaa Hartikasta Tarvaalanvirtaa alas.

    VastaaPoista
  5. Hmmm ... tämä on tietysti vähän myöhässä, mutta Kuusaasta ei ole mitään yläpuolista reittiä Kuusvedelle Laukaassa tunnetusti yhtyy kolme vesistöä). Kyllä se Tarvaalanvirta pitää vastavirtaan meloa. Onnistuu kai helposti rantoja nuolemalla, akanvirtoja hyväksi käyttäen.

    Samoin kuin Saravedeltä nousu kanavaan. Virrat ovat väkevät, mutta kyllä siitä selviää.

    Melojalle voisin suositella käväisyä Peukaloisella ja Mataroisella. Hienoja luontoelämyksiä odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Viime kesänä jäi harmittavasti vesiretkeily vähemmälle, toivottavasti tänä kesänä löydän itseni noilta vesiltä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la