Jalkaisin

Ai miksikö olin Wightsaarella? Kotopuolessa oli huhtikuun lopussa kevät vasta alussa, maasto märkää ja suuri sinikelloikävä iski voimalla. Sattumalta netissä tuli vastaan myös saarella keväisin järjestettävä kävelyfestivaali. Ja minulla oli mahdollisuus pitää pieni lomanen... Wightsaaren kävelyfestivaali eli Isle of Wight Walking Festival on järjestetty jo kaksikymmentä kertaa. Tapahtuma kestää kaksi viikkoa ja siihen kuuluu lukuisia opastettuja kävelyretkiä ympäri saarta, mukaan lukien Mountbattenin jaarlin hyväntekeväisyyskävely saaren halki. Toinen vasemmalta, sinisessä takissa: Will Ainsley (Isle of Wight Walking Festivalin organisoija), oikealla puolellaan punaisessa takissa Mark Rowe , BBC Countryfile Magazine Ilmoittauduin itse BBC Countryfile Magazine -lehden toimittaja Mark Rowen vetämälle kävelyretkelle, joka suuntautui saaren itäosaan, Bembridgen ja Sandownin väliselle alueelle. Koska ryhmä oli suuri ja retki avasi kävelyfestivaalin , toiseksi oppaaksi läh

Istahdin alas penkille, pensaiden ja puiden tarjoamaan tuulensuojaan. Puhuri puski viimaa lahkeiden läpi iholle asti, ryöpsähdellen, havisutellen kevätvihreissä hepenissään koreilevia lehtipuita. Kuuntelin vaahtopäälaineiden pauhua Ventnorin pikkukaupungin puistossa, Wightsaaren kaakkoislaidalla. Olin viettänyt hetken arvontatuokion keskenäni Newportin bussiasemalla ennen kuin nousin saaren eteläosaan matkaavaan bussiin - sinne kun luvattiin muuta saarta aurinkoisempaa säätäkin. Kun reittejä riittää, on vaikea valita hienoista kohteista ne harvat, joihin muutaman päivän aikana ehtii tutustua. Ventnoriin saavuttuani otin uuden tuumaustauon kahvilassa teekupillisen ja juustoskonssin ääressä. Päädyin siihen, että kävely Ventnorista naapurikaupunki Shankliniin olisi passeli pätkä. Ventnorissa voi kuljeskella kaupungin historiasta kertovilta infotauluilta toiselle karttaesitteen avulla. Valitsin kuitenkin sattumanvaraisen reitin ja kuljeskelin aluksi kaupungin länsilaidan p

Meri, kalliot, tuuli, aurinko. Vehreys. Suloinen kevät. Isle of Wight Englannin kanaalissa, vain lyhyen merimatkan päässä mantereelta. Kaksikerrosbussi 12 toi minut kapoisia teitä pitkin Newportista Wightsaaren lounaisosaan, Brighstonen kylään, missä jäin pois toisen kerroksen maisemapaikaltani. Kyläkaupasta olisi voinut ostaa mukaan syömistä evääksi, mutta ajattelin huolettomasti, että poikkean matkalla jonnekin haukkaamaan välipalaa. Repussa oli kuitenkin banaani ja taatelipatukka, kaiken varalta. Isle of Wightin polut on koodattu vuoden 1951 seurakuntajaon mukaisesti ja numeroitu; nämä kooditiedot näkyvät ainakin osassa reittiopasteita. Halusin vain saarta kiertävälle rannikkopolulle, Coastal Pathille, joten etsin lähimmän rantaan päin vievän polun (S25), joka laskeutui rinnettä alaspäin ja solahti upeiden tammien lomassa mutkittelevalle purolle, liverryskonsertin keskelle. Puro päättyi mutapohjaiseen lammikkoon. Ihmettelin ensin, mitä lammikossa mönki, kunnes evät