Jalkaisin

Lauantaiaamu oli jo pitkällä, aurinko pilkotti lupaavasti. Äkkilähtöretken aika, mutta minne? Miten olisi Rummakon patikkareitti Toivakassa? Keitin termariin teevedet, pakkasin repun, täydensin eväät ja nappasin vielä matkalla kyytiin Minnan, joka oli samana aamuna kysellyt Keski-Suomen Outdoor Siskojen Facebook-ryhmässä retkiseuraa. Tapasimme tällä retkellä ihan ensimmäistä kertaa. Ajoimme Toivakan Ruuhimäelle metsämaisemiin, missä tämän vuoden toistaiseksi lämpimin päivä ei ollut vielä tehnyt lumesta liian raskasta lumikenkäilyyn. Rummakon patikkareitillä oli sekä vanhoja lumikenkien painaumia että kovaksi jähmettyneitä kengänjälkiä ja ihan aluksi päätimme kokeilla, pärjäisikö retken jopa ilman lumikenkiä. Käväisimme Ala-Rummakon rannassa toteamassa, että eipä onnistuisi; ne kovettuneet kengänjäljet johtivat vain jäälle saakka. Siispä noudimme lumikengät autolta ja aloitimme polun alusta. Nuoliopaste osoitti lammen rannasta vasemmalle. Nautimme hiljaisesta maisemasta ja lähdimme kapu

Teki taas mieli pienelle lumikenkäretkelle, johonkin lähiseudun paikkaan, minne pääsisi helposti. Muistin paikan, jossa en ollut jostain syystä tullut ikinä käyneeksi, vaikka olinkin kehuja kuullut: Mäyrävuoren. Mäyrävuori on kunnioitettavan korkuinen nyppylä ihan Jääskelän vieressä. Niinpä Mäyrävuoriretkeen voi yhdistää myös Jääskelän luontopolun kiertämisen, jos oikein innostuu. Mikäli paikalle saapuu autolla, kuten useimmat tekevätkin, voi nelipyöräisen parkkeerata Jääskelän luontopolun pysäköintipaikalle. Niin tein minäkin. Lauantaisena talvi-iltapäivänä autoja oli parkissa siellä vain pari muuta. Kävelin p-paikalta joitakin satoja metrejä paluusuuntaan lumikengät kainalossa, kunnes tulin sen kuusen juurelle, jonka juurella ei ollut asuntoa, vaan pieni, osittain lumen peittämä kyltti: Mäyrävuori. Se polku oli tietenkin paksun lumikerroksen peitossa, mutta ilokseni joku toinen kulkija oli käynyt – ehkä viikkoa aiemmin – retkellä Mäyrävuoren suunnassa. Muuten olisikin pitänyt ottaa