Mäyrävuoren talvimaisemia makustelemassa, Jyväskylä

Teki taas mieli pienelle lumikenkäretkelle, johonkin lähiseudun paikkaan, minne pääsisi helposti. Muistin paikan, jossa en ollut jostain syystä tullut ikinä käyneeksi, vaikka olinkin kehuja kuullut: Mäyrävuoren.

Mäyrävuori on kunnioitettavan korkuinen nyppylä ihan Jääskelän vieressä. Niinpä Mäyrävuoriretkeen voi yhdistää myös Jääskelän luontopolun kiertämisen, jos oikein innostuu.

Mikäli paikalle saapuu autolla, kuten useimmat tekevätkin, voi nelipyöräisen parkkeerata Jääskelän luontopolun pysäköintipaikalle. Niin tein minäkin. Lauantaisena talvi-iltapäivänä autoja oli parkissa siellä vain pari muuta.

Mäyrävuoren opasteviitta lumisen kuusen alla

Kävelin p-paikalta joitakin satoja metrejä paluusuuntaan lumikengät kainalossa, kunnes tulin sen kuusen juurelle, jonka juurella ei ollut asuntoa, vaan pieni, osittain lumen peittämä kyltti: Mäyrävuori.

Se polku oli tietenkin paksun lumikerroksen peitossa, mutta ilokseni joku toinen kulkija oli käynyt – ehkä viikkoa aiemmin – retkellä Mäyrävuoren suunnassa. Muuten olisikin pitänyt ottaa puhelin karttasovelluksineen esiin, jotta oikea reitti olisi löytynyt!

Luminen reitti luikerteli kivien ja puiden välistä.

Napsautin lumikenkien soljet kiinni ja lähdin taivaltamaan kevyen lumikerroksen peittämien jälkien uraa loivasti ylämäkeen.

Tykkylumi on painanut metsän puita kaarelle.

Tykkylumi oli Mäyrävuorellakin intoutunut takertumaan puihin ja vääntämään hennompia kaarelle. Kunhan nyt eivät napsahtaisi poikki. Ainakaan kovin monet.

Kulku vitivalkoisessa metsässä kävi vähitellen hieman raskaammaksi, kun ylämäkitaival jatkui. Tai no, olisi sitä muutenkin tullut pysähdeltyä, sen verran suloisen näköistä kaikki oli! Puhdasta, hiljaista, levollista.

Hieno tykkylumen peittämä mänty Mäyrävuorella.
Männyn juurella lumen peittämä kivi

Vähitellen huomasin olevani jo aika ylhäällä, sillä sen hienoimman näköisen männyn vierestä pääsin jo tähyämään naapurinyppylöille.

Mäntyjen välistä pilkotti muita mäennyppylöitä.

Iso Tontunvuori? Vasikkavuori? Molemmat olivat kartan mukaan pohjoispuolellani.

Tykkylumipuiden välistä avautui luminen maisema Päijänteen suuntaan.

Vielä meni hetki ja sitten saavuin rinteellä paikkaan, josta avautui jo ihan oikeasti Päijännemaisemaa kaukaisuuteen. Kuinka mahtava näköalapaikka! Miksen ollut käynyt täällä jo aiemmin? Ja oikeasti, onneksi älysin tulla nyt!

Talvimaisema Mäyrävuorelta metsien yli Päijänteelle.

Retkeäni ei ollut siunattu auringonpaisteella ja sinitaivaalla, mutta siitä viis, sillä jotain niin jylhän kaunista tässä graafisen kauniissa, niukkasävyisessä maisemassa oli, että se täytti maisemankaipuuni täydellisesti sellaisenaan.

Luminen kuusikko Mäyrävuoren juurella.

Jos sinitaivainen maisema onkin ihana, on myös tässä harmaan, mustan ja valkoisen sävyjen täyttämässä miljöössä jotain käsittämättömän lumoavaa.

Kun käännyin Mäyrävuoren maisemapaikalta tallaamaan lumikengilläni samaa reittiä takaisin lähtöpaikalle, tuumasin, että täällä on ehdottomasti käytävä muinakin vuodenaikoina makustelemassa. Sen verran hieno paikka!

Miten Mäyrävuorelle löytää?

Jääskelään on Jyväskylän keskustasta noin 14 km. Polku näköalapaikalle ja lähin eli Jääskelän luontopolun pysäköintipaikka on merkitty Jääskelän ulkoilualueen karttaan. P-paikalta Mäyrävuorelle nousevan polun alkuun on matkaa tietä pitkin noin 400 metriä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi