Jalkaisin

Ajoimme talvisydännä toiveikkaina Raatteen Portille , mutta talvisotamuseo ei (tietenkään) ollut auki keskellä talvea. Muutama muukin auto oli parkkipaikalla pyörähtänyt - sen näki lumessa olevista jäljistä - mutta meitä talvituristeja poikkeaa Suomussalmelta Raatteen tielle sen verran harvakseltaan, että museokäynti onnistuu vain kesäaikaan tai ryhmille tilauksesta ympäri vuoden. Raatteen Portilla on kuitenkin nähtävää myös silloin, kun museo Lottakanttiineineen on kiinni. Huomasimme pysäköintipaikan laidassa opastaulujen vieressä harmaan, puisen viitan, jossa luki Taistelujen polku . Ampujasuojaan kiinnitetyn opasteen otsikko Raatteentien taistelut 1.-7.1.1940 tarkensi polun teeman. Raatteentien maisemissa olivat tuolloin vastakkain Suomussalmen joulukuussa 1939 vallanneet neuvostojoukot ja suomalaisten sotilaiden 9. divisioona, eversti Hjalmar Siilasvuon johdolla. Raatteen tien taistelulla oli valtava merkitys. Puna-armeijan joukot pyrkivät etenemään Raatteen tieltä kohti

Eläköön tienviitat! Satuin Lahdessa autokyytiin, jonka aikana kuulin Olavi Lanun (1925-2015) ulkoilmassa olevista veistoksista ja paikallistin veistospuiston opasteesta, Kariniemen ohi ajaessamme. Kun minulle siunaantui vähän yllättäen toista tuntia joutavaa aikaa, kävelin Pikku Vesijärven vieritse Kariniemeen. Tottahan metsään sijoitetut veistokset piti käydä katsomassa. Kariniemen puistotien ja Kariniemenkadun kulmauksen parkkipaikalta löytyi kartta, josta selvisi, että Lanupuiston kanssa samalla mäellä on myös Kariniemen arboretum - puulajipolku . Näin lehdettömien puiden vuodenaikaan päätin keskittyä tällä kertaa ihan vain veistoksiin. Kapusin mäkeä ylemmäs ja käännyin vielä osittain jään peitossa olevalle kävelyreitille, jonka varresta löytyi heti ensimmäinen veistos, Kierteinen puu (1992). Ensi alkuun betoniteos näytti juuri siltä, kierteiseltä, paksulta puunrungolta, mutta tarkemmalla katsomisella aloin erottaa muhkuroista ihmishahmoja ja niinpä minun oli kierrettävä

Vasemmalta oikealle: Tuulikki Pietilä, Kalanperkaaja (1955)  sekä Oskari (Oki) Räsäsen töitä, ekana Ukot saunan eteisessä. Keskussairaalanmäelle ei voi aina mennä positiivisissa merkeissä, mutta tällä kertaa tein aamukävelyn Keski-Suomen keskussairaalaan kulttuurin perässä. Pääsin maanantaina 13.3. tutustumaan Sairaalan aarteet - taidenäyttelyyn Keskussairaalan auditorion aulassa (-1-kerros).  Näyttelyn avajaisissa taidehistorioitsija Teija Isohauta (joka toimii myös Uusi sairaala -projektin taidekoordinaattorina) kertoi esille laitetuista viidestätoista puhdistetusta taideteoksesta, jotka ovat osa sairaalan yli tuhannen taideteoksen kokoelmaa. Osa kokoelmasta on esillä eri puolilla sairaalaa, mutta teoksia on myös arkiston puolella. Sairaalan aarteet -näyttelyssä olevien teoksien toivotaan löytävän pian paikkansa arjen keskellä. Sairaalan osastoilta on nyt mahdollista käydä pyytämässä tiettyä  teosta sijoitettavaksi oman osaston seinälle. Tässä aarrenäyttelyssä esillä on tö

Taas, tai edelleen ihan mielettömän hyvä sää jäällä kävelyyn. Ajattelin, että ei voi olla tottakaan! Jyväsjärven jäällä oli sunnuntaina paitsi kävelijöitä, luistelijoita, potkukelkkailijoita, pyöräilijöitä ja pilkkijöitä, myös laskuvarjohyppääjä ja lentokone! Kun laskeuduin Jyväsjärven jäälle, kuulin lentokoneen pörräävän, vähän ajan päästä huomasin laskuvarjohyppääjän leijailevan taivaalta alas ja pian saavuin jo laskeutuneen lentokoneen luo. Keltamusta pikkukone oli valmistautumassa lähtöön; konetta käännettiin juuri. Nokan piti osoittaa Kuokkalan sillan alle, sillä tällä luisteluradan puolella siltaa ei ollut vapaata jäätä kiitoradaksi ilmaan nousua varten. Kohta pienkone pörräsi vauhtia Kuokkalan sillan alitse ja kohosi ilmaan, kääntyen jatkamaan matkaa kohti etelää. Tällä kertaa ilman laskuvarjohyppääjää. Minä kuljin myös sillan ali, mutta toisesta kohdasta,  Seppo Uuranmäen Keinuja -veistoksen alapuolelta. Keinuva miekkonen näyttää aina olean niin kylmissään.