Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Tuomio- ja Palokkajärven ympäri, Jyväskylä

Kuva
Joutsenten kirkunaa on jatkunut jo useita viikkoja Eerolanlahdella, Viitaniemen ja Kortesuon välissä. Parhaimmillaan kymmenet pitkäkaulat kerrallaan pitävät taukoa rantakaislikossa ja keräävät voimia matkansa jatkamiseen. Tänään laskin yli lepotauolta yli kolmekymmentä joutsenta. Viikko sitten huimaavan kaunis aurinkoinen päivä houkutti kävelemään järven ympäri. Valinta osui Tuomiojärveen, joten matka alkoi tietenkin Eerolanlahden rantaa pitkin Tuomiojärven eteläisestä päästä. Soutuveneet saivat edelleen nauttia pötköttelystä nurin käännettyinä. Paitsi se yksilö, jota ei ollut käännetty talveksi. Kortepohjaa reunustava Rautpohjanlahti näytti olevan vahvassa jääpeitteessä, mutta lintutornilta näki myös, että purosta virtaava vesi heikensi eteläpään jäätä vinhaa vauhtia. Kortepohjasta jatkoimme kävelyä Laajavuoren rinteiden ja hotellin alapuolelle. Kapusin hankea pitkin kallioseinämän juurelle ja poikkesin Pirunluolalla, missä olin viimeksi pistäytynyt parisen viikkoa sitten

Lumikenkäilemässä - Peikkopolku ja Ketunlenkki, Syöte

Kuva
Maaliskuun alkupuolella Syötteen maisemissa oli ihastuttavan paljon lunta, näin etelästä visiitillä olleen silmin. Pikku-Syötteen itäpuolelta, Kelo-Syötteen maisemista oli ensin tarkoitus lähteä Kovalammen läheltä myllyn laavun suuntaan, mutta sitten huomasimme P-paikan luota kutsuvan viitan: Peikkopolku . Peikkopolun opastauluun oli merkitty reitti vain viitteellisesti viivalla, joten toivoimme, että reitti on merkitty hyvin maastoon. Eihän sitä näkynyt mukanamme olleessa Syötteen päiväreittikartassa. Päätimme kokeilla, josko onnistuisimme hyödyntämään Peikkopolkua niin, että voisimme käydä kääntymässä Vattukurulla (ja siten myös Syötteen kansallispuiston alueella) saakka - sinne kun näytti myös johtavan portin pielestä keltaisin maalimerkein merkattu reitti ja matkaa 3,1 km. Astuimme lumikenkinemme keloportista Peikkopolulle, jolla näkyi muutamia muitakin jalan- ja suksenjälkiä. Vaikka olimme tulleet autolla paikalle vain lyhyen matkaa, otti lumihuurteinen maasto ympärillä

Taide- ja arkkitehtuurikierroksella Kirkkopuistossa, Jyväskylä

Kuva
Perjantai 13. päivä - tohtiiko silloin edes lähteä kävelylle? Päätin käväistä  keskustassa pienellä iltakävelyllä, sillä en ollut käynyt Jyväskylän taidemuseon Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin - näyttelyssä ja olin huomannut, että museo olisi poikkeuksellisesti avoinna illalla yli kuuteen. Kiersin taidenäyttelyn ja kun mietin, jäisinkö odottelemaan kahvila Kultavatkaimen avautumista kuudelta, sain käteen tapahtumapäivän ohjelman. Haa! Vielä oli jäljellä päivän viimeinen ohjattu taide- ja arkkitehtuurikierros Kirkkopuistossa , joka oli alkamassa tuokion kuluttua. Niinpä palasin ulkoilmaan ja menin Kirkkopuiston kioskille, jonka luona muutama ihminen jo seisoskeli odottamassa. Kävelykierros Kirkkopuistossa oli järjestetty osana Suoja support - Aallon pohjalta aallon harjalle - tapahtumaa, jolla yliopiston kulttuuriympäristön maisteriohjelma kampanjoi Alvar Aallon suunnitteleman Valtiontalon puolesta, hienosti sanottuna rakennuksen merkitysten kirkastamiseksi. Taloraukka o

Lumikenkäillen Romevaaralle, Pudasjärvi

Kuva
Vaikka aamu ei ollutkaan kirkas ja aurinkoinen, lumi valaisi maisemaa Iso-Syötteen laella. Kyllä, olisin saattanut lähteä rinnettä alas kepoisasti ja vauhdikkaasti myös suksilla - olivathan nekin matkassa - mutta latu ei vieläkään kutsunut. Niinpä nappasin jälleen lumikengät & sauvat ja tutkin hetken karttoja. Latukartta: reitit joiden välistä voi pujahtaa ja joiden avulla voi suunnistaa tarvittaessa. Syötteen päiväreitit, reittiopas ja kartta:  lumen alle jääneet kesäreitit, mutta ainakin osasta niitä on iso ilo talvellakin, jos reitit on merkitty tarpeeksi hyvin. Eikä ruuhkaa lumireitillä pitäisi olla... Iso-Syötteen retkeilyalueeseen kuuluva Romevaara oli mukavan lähellä ja sinne piti päiväreittikartan mukaan johtaman merkitty polku. Alkumatkasta kävelin Iso-Syötteen huipulta alaspäin, suksin ja jalkaisin muidenkin kulkemaa reittiä, kunnes hyppäsin kiinnostavammalle väylälle eli lumihangen puolelle. Vaikka suksilla tai laudalla kuinka mentäisiin off piste-hengessä, saat