Jalkaisin

Heräsin Kaptukaislammen taukopaikalla joskus puoli yhdeksän kieppeillä aamulla. Kun aamuyöllä saavuin Kaptukaislammelle, veteli siellä hirsiä kolme telttakuntaa. Viimeinenkin näistä muista telttailijoista lähti Kaptukaislammen laavun maisemista ennen yhdeksää. Viisaita olivat, sillä tästäkin päivästä oli tulossa helteinen. Kävin nappaamassa lammesta vettä aamiaisen laittoa varten ja päätin lähteä liikkeelle hötkyilemättä. Nautin puuro- ja teeaamiaiseni laavun varjossa. Mietin vielä, kuinka fiksua olisi tarkistaa avainvarusteiden kunto etukäteen; aamuöinen teltan pystytys ei ollut käynyt ihan supernäppärästi, sillä pikku-Marmotini kaarten sisällä olevien telttanyörien joustavuus oli kadonnut salaperäisesti (vastahan minä telttaa edelliskesänä käytin…). Niinpä olin joutunut yöllä näpräilemään linkkarin avulla nyörejä passelin pituisiksi, että sain telttakaaret käyttökelpoiseen kuntoon ja teltan pystyyn. Teltan tarkistus ennen reissua olisi paljastanut ongelman. Jos tänne saapuessani oli

Viimeinen osuus #suomenhalki-retkistäni alkamassa, jihuu! Olin saapunut Vuotson Majalle edellispäivänä 5.7.2021 bussilla Rovaniemeltä, käynyt iltaretkellä nauttimassa Pyhä-Nattasen mielettömän hienoista maisemista ja nukkunut hyvät unet Majalla. Edellinen reittiosuuteni oli ollut Peurasuvannosta Vuotsoon muutamia viikkoja aikaisemmin, kesäkuun 2021 puolella. Vuotson Majan puuroaamiaiselle kömmin vähän yli aamuseitsemän. Pyrin lähtemään matkaan mahdollisimman varhain, mutta ei se paljoa auttanut, koska sääennuste lupasi pahimmillaan jopa +29 asteen lämpötilaa. Rinkkaselkäiselle tallaajalle ei mikään ideaali keli. Seurassani rutikuivalla, pölisevällä hiekkatiellä Pyhä-Nattasen ja Sompiojärven suuntaan lenteli niin paarmoja kuin itikoita. Oli pakko pitää pitkähihaista, suihkauttaa ötökkämyrkkyä kintuille sekä heittää ötökkähuppu pään ja kaulan suojaksi. Kepitin menemään vaellussauvat kopisten. Aina kun auto lähestyi, nostin huivin suojaksi naamalleni, että tulisi hönkäistyä mahdollisimm