Jalkaisin

Kuurainen aamu houkutteli lähtemään aurinkoiselle pakkasretkelle. Ensiajatus oli lähteä eräälle luontopolulle, mutta huomasinkin haluavani ennemmin metsäpolkua avarampiin maisemiin. Marraskuun valoa! Niinpä lähdimme lähiretkelle Laukaaseen. Auto jäi Harhalantien alkupäähän, kun lähdimme kävelemään kohti Kuhankosken uomaa. Eteneminen oli hidasta, sillä oli tuon tuostakin pysähdyttävä ihastelemaan kohmeisia korsia ja mitä koristeellisinta kuurankukkataidetta. Marraskuun lyhyen päivän valo siilautui maagisen kauniina maan pinnalle. Olisipa tämä luonnon valkoinen kauneuskäsittely jo selkeä enne talven aidosta alkamisesta... Kävimme kurkkaamassa Kuhankosken sulkuun, jonka kautta voi siirtyä kesäisempien kuukausien aikana etelästä Leppävedeltä pohjoiseen Saraavedelle. Tai toisinpäin. Oi ihana Keitele-Päijänne -kanavareitti, jota pitkin myös melojat voivat seikkailla! Olen kerran killunut tässä sulussa kajakin kyydissä, odottamassa sulkuporttien avautumista alavirtaa...

Vaikka Jyväskylän Ladun majalla onkin tullut käytyä useita kertoja, en ollut tullut kiertäneeksi sen läheistä Kolmisoppisen Metsäpolkua, jolle pääsee astumaan suoraan Ronsuntaipaleentieltä. Tänään koitti Metsäpolun päivä. Kolmisoppisen Metsäpolku on tehty jo vuonna 1983 ja kunnostettu vuonna 2004. Opastetaulu lienee siis toistakymmentä vuotta vanha, mutta se on vielä hyvässä kunnossa. Polku kiertää erilaisten metsätyyppien kautta ja matkan varrelle lupailtiin myös opastauluja. Lähdin matkaan. Ensimmäisenä vastassa oli lehtikuusimetsä. Jotenkin lumouduin lehtikuusimetsän tunnelmasta. Ronsuntaipaleen tien autojen äänet hiipuivat taakse, pysähdyin katselemaan yksityiskohtia. Maahan kaatunutta lahoavaa puuta, sen päällä kasvavaa sientä. Syväuurteista ysikymppisen lehtikuusen runkoa (puut oli istutettu 1928). Lehtikuusineulasmattoa maassa. Maahan pudonneiden oksien rykelmiä, lehtikuusenkäpyjä, vieläkin vihreitä ketunleipiä.  Lehtikuusenoksaa, jonka pieni ...