Kuuraa Kuhankoskella, Laukaa


Kuurainen aamu houkutteli lähtemään aurinkoiselle pakkasretkelle. Ensiajatus oli lähteä eräälle luontopolulle, mutta huomasinkin haluavani ennemmin metsäpolkua avarampiin maisemiin.

Marraskuun valoa!


Niinpä lähdimme lähiretkelle Laukaaseen. Auto jäi Harhalantien alkupäähän, kun lähdimme kävelemään kohti Kuhankosken uomaa. Eteneminen oli hidasta, sillä oli tuon tuostakin pysähdyttävä ihastelemaan kohmeisia korsia ja mitä koristeellisinta kuurankukkataidetta.

Marraskuun lyhyen päivän valo siilautui maagisen kauniina maan pinnalle.


Olisipa tämä luonnon valkoinen kauneuskäsittely jo selkeä enne talven aidosta alkamisesta...


Kävimme kurkkaamassa Kuhankosken sulkuun, jonka kautta voi siirtyä kesäisempien kuukausien aikana etelästä Leppävedeltä pohjoiseen Saraavedelle. Tai toisinpäin. Oi ihana Keitele-Päijänne -kanavareitti, jota pitkin myös melojat voivat seikkailla!

Olen kerran killunut tässä sulussa kajakin kyydissä, odottamassa sulkuporttien avautumista alavirtaan päin. Nyt ei tuonne hyiseen, pinnalta hennosti jäätyneeseen veteen tehnyt mieli...  Kevyet lumiviirut muodostivat raitoja tumman jään pintaan.


Harhalantie jatkuu kohti Kuhankosken voimalaitosta. Tien varressa on muutamia taloja, joukossa myös tämä empiretyyliä henkivä kaunotar. Kesäaikaan rakennus ei taida tielle kovin hyvin näkyäkään.


Kohta olimmekin jo Kuhankosken voimalauoman puolella. Astelimme polkua pitkin alajuoksulle nauttimaan järvimaisemasta ja pohtimaan sitä, miten alhaalla veden pinta nyt onkaan. Rantakivet, joilla seisoimme, ovat takuulla normaalisti tähän aikaan vuodesta olleet veden peitossa, mutta nyt vedenkorkeus on täällä Keski-Suomessa monin paikoin poikkeuksellisen alhainen.


Sitten nousimme W.G. Palmqvistin suunnitteleman voimalaitoksen (1920-25) pohjoispuolelle, missä vesistön pääsee ylittämään riippusiltaa pitkin. Samalla voi tähytä maisemaa niin voimalan suuntaan kuin ylävirtaan. Me saimme osaksemme huikean hienon, auringonhohtoisten pilvien täplittämän maiseman, joka heijastui mitä kauneimmin tyyneen veteen.


Tämä riippusilta on ollut paikalla peräti vuodesta 1966, mutta se joutui huonon kunnon tähden jo purku-uhan alle 2008. Onneksi Kyläseura Kuhaset ryhtyi pelastustoimenpiteisiin, lunasti eurolla sillan omistajalta ja onnistui hankkimaan rahoituksen korjauksiin. Uusitun sillan avajaisia vietettiin 2011 ja niinpä alueella voi edelleen tehdä kolmen sillan lenkin riippusillan, Kanavasillan ja Liisanniemen sillan kautta.

Kyllä Kuhankoskella kelpaa!

Kyläseura Kuhaset

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi