Jalkaisin

Kävelen keskustasta Puistokatua pitkin kohti Vanhaa hautausmaata. Vähän ennen sankarihautojen kulmausta ja vinosti vastapäätä kukkakauppaa löytyy etsimäni osoite. Housegames 2014 , nykytaiteen taidenäyttely yksityiskodissa. Tämä on neljäs Housegames laatuaan (näitä on pidetty joka kolmas vuosi), mutta ensimmäinen kokemus siitä minulle. Ei muuta kuin rohkeasti rappuset ylös ja rimpauttamaan ovikelloa... ...ja takki naulakkoon, kengät pois jalasta. Käytävän varrelta saan kouraani taidenäyttelyn kartan ja toisella arkilla kerrotaan taiteilijoiden teoksista enemmän. Ehdin katsoa lattian rajassa pyörivää videotaideteosta vain hetken aikaa, kun meitä näyttelyvieraita jo luotsataan ryhmittymään käytävän laidoille: alkaa tähän yllätysiltaan kuuluva tanssiesitys: Jokapäiväinen leipämme . Emmi Arposalo hiipii oven takaa eteemme ja tanssii valkoisissaan, hivuttautuu kylpyhuoneeseen ja me katsojat siirrymme jälleen lähemmäs. Ryhmittäydymme ovensuuhun, kuka lattialle istumaan, kuka taaemmas...

Viimekertainen visiitti Kauppakadun yläpäässä sijaitsevaan eteisgalleriaan (osoite siis Kauppakatu 6 A 6) jätti niin mukavan muistijäljen, että sunnuntaikävelyllä on ehdottomasti poikettava kurkistamassa, mitä pienestä tilasta löytyy tällä kertaa. Soitamme ovisummeria ja pian K6Ag-eteisgallerian ovi aukeaa. Tällä kertaa eteistila kylpee valossa, jotta esillä olevat Kirsi Salon valokuvat pääsevät oikeuksiinsa. Kuville seuraa pitävä Sami Louhelan ääniteos sen sijaan viihtyy missä valaistuksessa hyvänsä. Salon mustavalko- ja värikuvat ovat koonneet tunnelmia sekä hyvin läheltä (ainakin naapurista Ylä-Ruthilta) että kaukaa. Ihmisiä, hetkiä, muotoja. On jännää, kuinka mustavalkoinen kuva usein onnistuu häivyttämään nykyhetken ja luomaan illuusion siitä, että kuva olisi otettu epämääräisessä ajassa, ehkä hyvinkin kauan sitten. Mutta yksityiskohdat onnistuvat joskus paljastamaan, missä ja milloin mennään. Suljen silmäni ja pysähdyn kuuntelemaan äänimaailmaa. Olen kuulevinani äänis...

Voiko olla pienempää gallerian mainosta kadun varressa? Alle postimerkin kokoinen, valkopohjainen tarra K6A6 on ainoa viite siitä, että ovisummerin painamisen jälkeen on mahdollista päästä visiitille yksityiseen taidegalleriaan. Ja tähän asti päästäkseen on pitänyt joko saada vinkki kaverilta, lukea oikea tekstinpätkä lehdestä tai... No, googlaustakin helpottaisi jos tietää tämän kryptisen lyhenteen, joka on selkokielistettynä Kauppakatu 6 A 6. Ovisummerin napin painamisen jälkeen odotamme hetken jännittyneinä, sitten summeri pärähtää ja astumme porraskäytävään, jossa on siinäkin pieni taiteellinen yksityiskohta: nauhamaisena kulkeva yksinkertainen seinämaalaus. Sisääntulo on heti kivempi verrattuna siihen, että seinät olisivat vain yksiväristä pintaa. Sitten vielä muutama askel käytävää ja kun oikea ovi löytyy, soitan ovikelloa. Meidät toivotetaan tervetulleiksi eteisgalleriaan. Sinisävyisen valon täyttämässä huoneessa väreilee taideteos: Aino Mäntyvaaran ääni- ja valoins...

Sade vihmoo naamalle, kun kävelen kohti Viitaniemeä kumisaappaissani. Olen varustautunut sekä ulkoiluun että sisäilyyn runoja ja taidetta yhdistävällä kierroksella, jonka alkamispaikka on Galleria Variantti . Luotsaajamme Minna Joenniemi käynnistää runo-taideretken, jonka aikana meidän osallistujien ei oleteta olevan hiljaa ja paikoillamme. Mauri Kuitulan Perintömetsä -näyttelyn töihin tutustumme sekä töitä tarkastelemalla että runoja kuuntelemalla. Pääosin etenemme Galleria Variantissa niin, että yleisö valitsee työn, jolle valitaan runokirjasta sivunumerolla arvottu runo. Saamme kokea, millaisia runo-teospareja syntyy ja miten eri tavoilla voi katsoa teosta, kun ensin sen vieressä luetaan yksi runo, sitten toinen. Maalaus saa uudenlaisia merkityksiä ja tulkintoja verrattuna siihen, että niitä katsoisi ilman kuultua tarinaa. Joenniemi esittelee Galleria Variantissa runojaan lausuvan runoilijan: Suvi Valli . Liikumme gallerian kahdessa salissa, aina valitun maalauksen luo...

Osoitteessa Yliopistonkatu 21, Jyväskylä, on kuhinaa alkuillasta perjantaina. Kapoisen näyteikkunan edessä on hymyilevää ja rupattelevaa väkeä, sisälle on pieni jono. Katutapahtuma? Tavallaan. Tämä on Äkkigalleria 18 . Ja menossa ovat näyttelyn avajaiset, jotka ovat levittäytyneet tilapäisgalleriasta ulos asti. Huoneistossa on aiemmin ollut Pasi Torkkelin kultasepänliike, joka nyt toimii toisaalla. Leikittelen mielessäni ikkunan tekstien kirjaimilla. Viikon Jyväskylän-residenssissä viettäneet Janne Nabb ja Maria Teeri ( Äkki18 ) ovat vallanneet pikkuruisen valkoisen huonetilan Äkkiresidenssin näyttelylleen. Pujahdamme sisälle ja yritämme löytää sekä jalan- että katsomisen sijaa niukoista neliöistä, joihin on kuitenkin onnistuttu mahduttamaan moniaita juttuja. Kattoon on ripustettu jännä muovitilkkupeite, kuin riippumatto ikään, mutta sepä onkin vedenkeräin. Sulamisvedelle. Tip, tip, tip. Ainakin vielä nyt verkkopusseissa on sulavaa jäätä, josta tipahtelee vesipisaroita muovi...

Tuuli tuikkii hetkittäin liki tikarinteräviä lumihyökkäyksiä naamaan, kun käännyn tuiskussa Norssin kulmalta Yliopistonkadulle. Enää muutama kortteli ydinkeskustaan, mutta näinköhän tilapäisgalleria on vielä auki, kun kello on yli yli viisi? Jonkin aikaa tyhjänä ollut liikehuoneisto osoitteessa Asemakatu 12 on kuitenkin vielä valaistu ja ovikin on auki: Pop Up Galleria 1.3.-31.3.2013 elää joustavasti myös vakikellonaikojen ulkopuolelle, jos hyvä tuuri käy. Galleriassa on esillä hyvin monenlaisia taitajien töitä. Saan näyttelyyn paikalla olevalta lasikorujen tekijältä (myös koruja on galleriassa myynnissä) henkilökohtaisen opastuksen. Upeat valokuvat seinällä kutsuvat heti luokseen. Rune Snellman näyttää kahdella panoraamakuvallaan veden maan ja kuivan maan - järvien Suomi vs. Mojaven autiomaa. Vicki Snellman (Rune Snellmanin puoliso) on tehnyt valokuvistaan aivan upeita kortteja, jotka ovat nekin myytävänä. Pian olen parin viehkon valokuvakortin onnellinen omistaja. Valok...

Astun jo hiljenneeseen Galleria Beckerin pihaan (Seminaarinkatu 28) hieman liukasta pihatietä. Täällä pitäisi olla lumiveistoksia; Jyväskylän Taiteilijaseurasta on esitetty kutsu piha- ja lähipiirin väelle osallistua lauantai-iltapäivän ratoksi lumiveistostapahtumaan . Kauko Sorjonen naapurista Hämeenkadulta on huolehtinut siitä, että pihassa on sopivat lumikeot veistosten tekemiseen. Kolmeen asti iltapäivällä oli tarjolla myös kuumaa juotavaa - myöhästyin vajaalla tunnilla. Ensimmäisenä minua tervehtii isokokoinen lumipää; kalju herra, jolla on reilunkokoiset korvat. Onkohan joku ollut lumitaiteilijoiden mallina vai ihanko tämä omasta päästä...? Tekijäryhmiä on ollut neljä. Arvaan että tämän lumiveistoksen on työstänyt Jyväskylän Taiteilijaseuran joukkue. Hieno veistos vain muutamassa tunnissa! Lumipään vieressä, portaiden tuntumassa, lepäilee sironokkainen lumilintu. Tämä lienee osoitteessa Seminaarinkatu 28 myöskin majaansa pitävän Keski-Suomen Popjazzopiston porukan t...

Laskeudun lumista polkua ja rappusia myöten Korpilahden Vanhan myllyn pihapiiriin. Maisemasta päätellen oletan, että jossain tuolla lumen alla virtaa Korpijoki, vaikka veden virtaus ei näy, ei kuulu ja tukinuittoränni on sekin lumen peitossa. Punamultaseinäinen myllyrakennus on iloinen väriläiskä muuten liki mustavalkoisessa maisemassa. Ulkoseinään ripustettu hieno, suurikokoinen puuratas näyttää erikoiselta, eikä se varmasti ole pelkkä koriste. Tamppaan lunta seinän vieressä sen verran, että pääsen lukemaan aanelosta, jonka tekstissä mainitaan Kiiskilänmäen näkötornin ohella myös sana hevoskierto . Tulkitsen kuvan avulla, että tämä harmaantunut puupyörylä on siis ollut osa koneistoa, jota hevonen on myllyllä pyörittänyt. Myllyn pihapiirissä on myös pari muuta rakennusta, esimerkiksi huussit, mutta tämä harmaa hirsirakennus ei paljasta salojaan. Muutaman ihmisen valmiiksi tallaama polku nousee myllyltä ylöspäin, missä käyn kääntymässä ysitien tuntumassa olevalla kävelysilla...