Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: maaliskuinen pop up -galleria

Tuuli tuikkii hetkittäin liki tikarinteräviä lumihyökkäyksiä naamaan, kun käännyn tuiskussa Norssin kulmalta Yliopistonkadulle. Enää muutama kortteli ydinkeskustaan, mutta näinköhän tilapäisgalleria on vielä auki, kun kello on yli yli viisi? Jonkin aikaa tyhjänä ollut liikehuoneisto osoitteessa Asemakatu 12 on kuitenkin vielä valaistu ja ovikin on auki: Pop Up Galleria 1.3.-31.3.2013 elää joustavasti myös vakikellonaikojen ulkopuolelle, jos hyvä tuuri käy.
Galleriassa on esillä hyvin monenlaisia taitajien töitä. Saan näyttelyyn paikalla olevalta lasikorujen tekijältä (myös koruja on galleriassa myynnissä) henkilökohtaisen opastuksen. Upeat valokuvat seinällä kutsuvat heti luokseen. Rune Snellman näyttää kahdella panoraamakuvallaan veden maan ja kuivan maan - järvien Suomi vs. Mojaven autiomaa.
Vicki Snellman (Rune Snellmanin puoliso) on tehnyt valokuvistaan aivan upeita kortteja, jotka ovat nekin myytävänä. Pian olen parin viehkon valokuvakortin onnellinen omistaja.
Valokuvien pisarat kertovat siitä, kuinka Vicki Snellman nauttii Suomessa vedestä. Niin, täällä ei todellakaan ole rutikuivaa, toisin kuin amerikkalaisissa autiomaamaisemissa! Toivottavasti pipostani sulava lumi ei tipu kovin suurina pisaroina gallerian lattialle.
Keski-Suomen museolta on saatu lainaksi kalliomaalauksia esitteleviä julisteita, joista pääsee tarkastelemaan mm. Laukaan Saraakallion vanhaa maalaustaidetta. Tunnettu kalliomaalausten tutkija, professori Pekka Kivikäs on näyttelyssä paikalla tiistaisin klo 12-14.
Pop-up -galleriassa voi myös istahtaa alas kupposelle - siellä on tilapäinen kahvila - ja maaliskuun aikana tässä ikkunan luona olevassa nurkkauksessa vierailee kuulemma kirjailijoita. Tarkempia tietoja gallerian tapahtumista löytynee ainakin paikallislehden menoinfosta. Kiva että huoneistolle löytyi käyttöä maaliskuuksi! Viimeksi kävinkin täällä Ravintolapäivän pop up-kuppilassa; mitähän tänne tulee seuraavaksi?

Kommentit

  1. En ole vielä koskaan saanut itseäni yhteenkään pop-up juttuun. Nuo pisaravalokuvat näyttivät kivoilta. Itse olen melkoinen korttien lähettelijä. Vähintään kerran kuussa lähtee jonnekin päin Suomea jonkinlainen kortti tai kortteja. Viimeksi lähti viisi tervehdystä Kuopion taidemuseosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa poiketa pop-uppaamassa joskus! Valokuvat innostivat minua eniten. Mattapintaiset valokuvakortit ovat tosi upeita. *Ensi vilkaisulla kauempaa tosin sain muistuman isosedän hautajaisvalokuvista, joiden ulkoasuformaatti oli hyvin samankaltainen... Ne vanhat värivalokuvat olivat myös neliön muotoisia, mutta jokaisessa oli ikioma paperikehys kehysviivoineen!

      Lähettelen itsekin edelleen kortteja, joten saa nähdä kuka saa jonain päivänä Vickin taidetta postissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva