Siirry pääsisältöön

Alatornion kirkko - Struven ketjussa


Muutaman kilometrin päästä Tornion keskustasta etelään löytyy Alatornion kirkko - pienellä etsimisellä, sillä opasteet eivät suorastaan hyppää silmille teiden varsilla. Muutama ruskeapohjainen kyltti kuitenkin viittoo kirkonmäelle sen kunniaksi, että Alatornion kirkon yllä kohoava kellotorni kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin: tornissa on yksi Suomen kuudesta suojellusta Struven ketjun mittauspisteestä. Struven kolmioketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä, joiden avulla mitattiin maapallon kokoa ja muotoa vuosina 1816-1855, tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struven johdolla.

Mutta mitä tarkoittaakaan mm. hevospuomiin kiinnitetty ristin ja hannunvaakunan yhdistelmä? Se jää arvoitukseksi.
Tornion seurakunnalle nykyään kuuluva komea keltainen kirkko on peräisin vuodelta 1797 (eli kuten pääoven yllä lukee: Under Gustaf Adolphs regering år 1797, mutta samalla paikalla on ollut tätä ennen jo kaksi eri kirkkorakennusta. Kun mennään paikkakuntahistoriassa taaksepäin, paljastuu että Tornio erotettiin Alatorniosta vuonna 1621, mutta muutaman sadan vuoden päästä naapurusten tiet kävivät taas yhteen kun Alatornion kunta liitettiin 1973 Tornion kaupunkiin!  

Verrattuna pariin muuhun vierailemaani Struven ketjun kohteeseen (Puolakka ja Aavasaksa) näyttää siltä, että täällä ei pääse yhtä helpolla ihailemaan maisemia yläilmoista eli itse tornista. Astun ylös rappusia ja kokeilen ovenkahvoja. Lukossa, kuten arvelinkin. Vaikka kaari-ikkunoiden lomasta pilkottaakin sähkölamppujen valoa. Alatornion kirkkoon pääsee käytännössä tutustumaan lähinnä kesäaikaan.
On siis tyydyttävä vilkuilemaan ylöspäin, että siellä se on: noin 40 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava kirkontornin huippu, josta on ollut loistava näköala seuraaville Struven ketjun kolmiomittauspisteille jo vuonna 1842, jolloin mittaus täällä tehtiin. Kirkon tornin kellohuoneen sisäseinässä olisi nähtävillä kaiverruksia mittauksen ajalta. Jännä ajatella, että tälläkin kirkolla on ollut osansa sen määrittämisessä, että maapallo on navoiltaan hieman litteä! Alatornion kirkontorni on siis varsinainen tiedetorni.
Kierrän Alatornion kirkon ja kokeilen jokaista ovea, turhaan. Ei se mitään. Pääsinhän sentään kirkolle, vaikka en kirkkoon sisälle - toisin kuin ne vuoden 1818 murhenäytelmän uhrit, joita muistetaan kirkon viereisessä kivipaadessa. Peräti 20 Säivis-kylän asukasta hukkui matkalla Alatornion kirkkoon. Säivis kuuluu nykyään Ruotsiin ja on osa Haaparantaa.

Tornion keskustasta Suensaarelta löytyy myös toinen maanmittauksen historiaan liittyvä kohde, Hedvig Eleonoran kirkon eli Tornion kirkon torni, jossa maan muotojen mittauksia teki 1730-luvulla ranskalainen Pierre Louis Moreau de Maupertuis... Tornion kävelyä varten löytyy lisäinfoa suomeksi ja ruotsiksi vaikka Kävellen Torniossa-oppaasta.

Kommentit

  1. Kaunis kirkko! Harmi että ovet olivat kiinni. Kyllä Suomen kirkkojen kauneutta jaksaa vain ihastella. Torni näyttää hienolta ja erikoiselta.

    VastaaPoista
  2. Kirkot on tosiaan suunniteltu vain kesämatkailuun. Tai sitten sunnuntaiaamuihin, luulen ma...

    VastaaPoista
  3. Puomissa oleva hannunvaakunan ja ristin yhdistelmä merkkaa pyhiinvaellusreittiä joka vihittiin käyttöön viime vuonna. Tämän artikkelin alaosassa on kartta jossa näkyy koko reitti: http://yle.fi/uutiset/rajaton_pyhiinvaellusreitti_kutsuu_kulkijoita/6654309.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la