Siirry pääsisältöön

Oulu: Teuvo Pakkalan jäljillä

Pakkasen purema loppuiltapäivä kirkkaan kauniissa Oulussa, ei mitään erityisiä suunnitelmia. Koska en ole ikinä astunut torin takana upealla paikalla meren äärellä eli Vänmanninsaaressa oleviin möhkälerakennuksiin - Oulun kaupunginteatteriin tai pääkirjastoon - mietin, kumpaa kävisin kurkistamassa. Kirjasto voittaa. Ohitan aulassa kirjansidontaa esittelevän näyttelyn, siirryn lehtilukusalin puolelle ja vilkaisen sivupöydän esitevalikoimaa. Teuvo Pakkalan Oulu? En ala käläkättää, vaan olen höveli ja siirryn hissukseen ulos moniste kourassani: katsotaan, millainen kirjallinen kävely aanelosen avulla tästä syntyy.
Teuvo Pakkala-kävelyn voi aloittaa tai lopettaa kirjastolta. Kirjailija ja sanomalehtimies Teuvo Pakkala (1862-1925) syntyi Oulussa, asui ja työskenteli useilla paikkakunnilla (tovin mm. Jyväskylässä Keski-Suomen lehden toimittajana) ja kuoli Kuopiossa, mutta hänet on haudattu tänne kotipaikkakunnalleen. Oulussa on sekä Teuvo Pakkalan katu että Teuvo Pakkalan koulu. Kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto on nimennyt pohjoispohjalaisten kirjailijoiden hakupalvelun hänen mukaansa Pakkala-kirjailijahakemistoksi, yhden kirjastoauton nimi on Teuvo. Hieman nolottaa, että en ole lukenut yhtään Pakkalan teosta, mutta Tukkijoella-näytelmästä tehdyn elokuvan olen sentään nähnyt...
Moniste kertoo että Teuvo Pakkalan vaatimaton lapsuudenkoti oli Kuusiluodossa, joten aloitan reitin sieltä. Tutkin toiveikkaana karttaan merkityn kadun puurakennuksia, josko jossakin niistä olisi muistolaatta. Okei, no ei sitten; olen kuitenkin kirjailijan kotikulmilla. [Myöhemmin paljastuu että Pakkalan kotitalon tarkkaa osoitetta ei tiedetä; kyseinen yhden huoneen hökkeli oli purettavaksi määrätty.]
Reittimonisteen pieni karttakuva ei ole huikean tarkka näin vieraspaikkakuntalaiselle, mutta selvitän yhdestä kadun katkaisseesta rakennustyömaasta huolimatta tieni Maneesin tienoville. Tai siis, teen parhaani - kartassa ei ole Maneesin osoitetta. Olenko oikealla tontilla? Onko joku kolmesta rakennuksesta se Maneesi, vaikkapa tämä suurin ja komein? Tämä vaikuttaa koulun pihalta... Teuvo Pakkala -kytkös Maneesiin on se, että hän asui myös viereisen Heinätorin tuntumassa ja Maneesin näyttämöllä esitettiin vuonna 1900 hänen Tukkijoella-näytelmäänsä, vuosi Helsingissä tapahtuneen kantaesityksen jälkeen. [Jälkikäteen selviää että Maneesi tuhoutui tulipalossa 1922. Kuvassa on Heinätorin koulu.]
Lähden keskustan kävelykatualueelle etsimään Kirkkokadun numeroa 12, missä toimi vuodesta 1907 alkaen elokuvateatteri Ivalo (ei siis toimi enää), jossa esitettiin Pakkalan käsikirjoittama, ohjaama ja lavastama mykkäelokuva Sotapolulla (1921). Reliefistä päätellen kivitalon rakennuttaja on ollut Pohjoismaiden Yhdyspankki, Nordiska Föreningsbanken. Talo on valmistunut Pakkalan syntymävuonna.
Tämä menee ihan arvailuksi, mutta ehkä talon tässä kulmassa on saattanut olla elokuvateatteri Ivalon sisäänkäynti.
Vinosti vastapäätä osoitteessa Kirkkokatu 19 on pinkki kivitalo, jossa Teuvo Pakkala työskenteli 1891-94 toimittajana kansallismielisessä Louhi-aikakauslehdessä, jonka hän oli perustanut maisteri Juho Siiran kanssa.
Lähden etsimään seuraavia Pakkala-kohteita samalla kun aurinko alkaa painua yhä alemmas. Vanha paloasema ei varmaankaan liity kirjailija-Teuvoon millään lailla, mutta kaunis se on!
Saavun Vaaranpuistoon, missä kahlaan lumessa puistokäytävältä lähemmäs Teuvo Pakkalan patsasta (Oskari Jauhiainen 1973). Vakavan näköisen kirjailijan tunnetuimpia teoksia on Vaaralla, joka kertoo köyhälistön elämästä Kakaravaaran kaupunginosassa. Kaupunginosan aiempi, hauska nimi on historiaa nykyään; käytössä on nyt lyhyempi nimi, Vaara.
Lyhyen matkan päässä Vaaranpuistosta on Kauppurienkatu 25, missä talon seinän muistolaatta kertoo Pakkalan asuneen näillä main 1894.  Tulkitsen monisteesta että Pakkala asui kadunkulmassa olleessa Sarkkisen talossa, joka on purettu; laatta ei siis ole oikeassa talossa, vaan ilmeisesti oikealla paikalla.
Seuraavaksi reittioppaassa kerrotaan Oulun työväentalosta, jossa on myös esitetty Teuvo Pakkalan näytelmiä. Paikallistuntemukseni ei kuitenkaan riitä arvaamaan, onko rakennus vielä olemassa, mikä sen katuosoite on tai oli, eikä sijainti selviä kartalta riittävän tarkasti. Kuljeskelen ilmeisesti oikealla kadulla ja tämä ruma (anteeksi!) rakennus saattaisi ammattiliittojen kylteistä päätellen olla sillä paikalla. Ehkä. Taitaa olla parasta luovuttaa Teuvo Pakkalan osalta, vaikka kierros jääkin kesken, ja siirtyä sisälle lämmittelemään. Epäilen suuresti, että mm. Pakkalan haudan löytyminen voisi olla työn takana! Ja onhan pakkanenkin hämärän lähestyessä alkanut jo kiristyä...
[Kotisurffailu kertoo, että paikka oli oikea. 1903 valmistunut kaunis Työväenyhdistyksen talo kärsi pahasti 1944 pommituksissa ja se purettiin; kuvan rakennus on vuodelta 1975.]
Palaan lähemmäs kävelykatukeskustaa ja katson kelloa. Taidan vielä niukin naukin ehtiä Pakkahuoneenkadun Café Krudaan! Ja onneksi ehdin, sillä tämä suloinen kupillinen minttukaakaota palauttaa lämmön.

Teuvo Pakkalan Oulu-kävelyreitti on mainio idea: yksi tapa katsoa kaupunkia ja sen historiaa hieman eri tavalla, kulttuurivinkkelistä. Mutta täytyy tunnustaa, että omat pohjatietoni Oulusta ja herra Pakkalasta olivat hieman liian vajavaiset, jotta olisin selvinnyt aanelos-pohjalta koko kierroksen. Kyseiseen dokumenttiin ei voi millään mahduttaa tällaisen kävelyn opastusta ainakaan kutistamatta tekstiä pienimmälle mahdolliselle fontille. Ja monisteen tekstiä voisi hitusen päivittää?

Suosittelenkin siis vähintään älypuhelimen käyttöä minioppaana reitillä, jos tietäväistä ihmisopasta ei ole tarjolla. Näin pakkaskelillä älynäytön hipaisu paljain sormin ei houkuttanut yhtään, joten yritin selvitä paperikäyttöliittymällä, välillä laihoin tuloksin ;)

Kommentit

  1. Vink. Radiosta tulee luettuna Pakkalan Elsa. Sen ehkä voi kuunnella Areenastakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Elsaa on voinut näemmä kuunnella 7.2.2013 alkaen, tänään menossa osa 36 (lukijana Erja Manto) ja äänikirja löytyy Areenasta: http://areena.yle.fi/radio/1823972

      Poista
  2. Kivoja kuvia Oulusta. Harmi että vierailuni on siellä vähentynyt melkein kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja ei kun seuraavaa vierailua suunnittelemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la