Siirry pääsisältöön

Lumivalkea Oulu

Oulun torilla häikäisee kirkkaan auringonpaisteen lisäksi raikkaan valkoinen lumi. Torin laidalla on pienen luistinradan lisäksi veistosmainen lumirakennelma.
Kauempaa ei ota selkoa, onko se lumilinna vai jotain muuta. Musiikki kaikuu lumirakennelman uumenissa.
Kun astun tukevien lumiseinämien toiselle puolelle, paljastuu että tämä onkin lumiliukumäkilinna! Tai lumilinnaliukumäki! Muutama pieni ja hieman isompikin laskija ottaa vauhtia liukumäen päältä. Ikävä kyllä omassa seurueessa ei ole halukkaita mäenlaskijoita...
Lähdemme jaloittelemaan Torinrannasta Kiikelin kautta kohti Kuusiluotoa. Kanavan varren modernit talot suljettuine yksityispihoineen antavat asukkaidensa nauttia veden läheisyydestä (yhden asunnon parvekkeella on kajakki). Merikadulla eletään hieman maanläheisemmin, sillä siellä talot eivät ole rannassa kiinni. Rannan puoleisen rivitalon päässä on jännä satupuu, jolle lumi on muotoillut sienihatun. Tai ehkä sillä on sellainen oikeastikin. Satupuun koloissa - tai paremminkin ikkunoissa - elelee erilaisia, pikkuruisia hahmoja. Ja toki myös yksi lintuperhe.
Oulun kivisenpuoleisessa keskustassa on ainakin muutama puutalo, mutta täältä Kuusiluodosta löytyy puutalomaailmaa eheämmin. Ei ole vain aiemmin tullut mieleen kävellä tälle puolelle! Useimmat taloista vaikuttavat siltä, että niistä ja piharakennuksista pidetään edelleen hyvää huolta.
Onneksi nämä kauniit puutalot ovat vielä jäljellä ja asuttuja, eikä purku-uhkaa toivottavasti ole. Niinkin äskettäin kuin vuonna 2006 Oulusta purettiin puutalokortteli, jolloin vanhojen puutalojen määrä väheni roppakaupalla. Mitä tilalle?  Kolmikerroksinen kerrostalo...
Käymme kääntymässä Hollihaan puistoalueella, missä paksu lumikerros peittää lasten liikennepuiston. Paluumatkalla kohti keskustaa pitkin Maunonkatua huomaan suurisiipisen keltaisen pöllön, joka vilkuttaa vajamaisen rakennuksen vihreistä, munakuvioilla koristelluista seinistä.
Pöllöt saattavat hyvinkin liittyä viereiseen kivitaloon, jonka heti tunnistaa koulurakennukseksi. Tyylikkään jugendkaunottaren suojissa toimii nykyään Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio (aiemmin tunnettu myös Kuusiluodon lukiona).
Lukion rakennusajankohta on ilmaistu harvinaisen tyylikkäästi reippaan kokoisella maalauskyltillä. Rakennettu 1907-08. Arkkitehti oli Viktor J. Sucksdorff. Sucksdorff liikkui Itä-Karjalassa Yrjö Blomstedtin kanssa. Kun hetken miettii, tulee tästä rakennuksesta mieleen Blomstedtin suunnittelema vastaavanhenkinen opinahjo, Villa Rana Jyväskylän yliopiston kampusalueella.
Aurinkoinen ulkoilma ja hidas, nautiskeleva kävelytahti ovat omiaan herättämään pienen nälän. En ole koskaan aiemmin käynyt Torinrannan makasiinissa sijaitsevassa Pannukakkutalossa, joten nyt on sen aika. Ehdimme saada viiden hengen pöydän juuri ajoissa - ovi käy vilkkaasti.
Tilaamme viisaasti sekä suolaista että makeaa. Viisaalla tarkoitan sitä, että jokaiselle ei tilata ikiomaa suolaista ja makeaa... Nämä herkut ovat niin suloisen täyttäviä, että kahta ei millään jaksaisi vetäistä yhdeltä istumalta. Pekoni-omenapannari on loistavaa, mutta myös tämä makea vadelma-tumma suklaa vie kielen mennessään :)

Kommentit

  1. Ihania rakennuksia ja yksityiskohtia olet taas bongannut! Ja totta! Kivinen ja keltainen koulurakennus tuo tosiaan mieleen Villa Ranan.
    Pannukakkutalo,hauska nimi ja kertoo näemmä mitä sisältä saa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on suorastaan hyvä, että Jyväskylässä ei ole Pannukakkutaloa...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva