Siirry pääsisältöön

Oulu: Nallikarin talvea

Oulun Nallikari on tunnettu hiekkarannastaan, mutta tällä kelillä ei ole aavistustakaan, missä päin lumen alla on hiekkaa, missä jotain muuta. Varmaankin olemme kävelleet hiekkarannan ylitse kiertäessämme rannan puolelta kylpylähotellin, matkalla kohti rantapolkua. Mustasalmen ylittävältä sillalta näkee maisemaa sekä Hietasaaren uumeniin että aavistuksen avarasta merimaisemasta.
Astumme pian meren jäälle. Oikealla puolellamme töröttää kylpylähotelli Eden kuin puiden keskellä olevaan salmeen juuttunut ruotsinlaiva. Paitsi että tuossa kohdassa ei ole salmea. Mutta ehkä laivan näköinen hotelli sitten sopii merimaisemaan...
Meren jäällä on kävellyt, hiihtänyt ja kelkkaillut väkeä vaikka kuinka. Näinköhän tästä voisi kävellä vaikkapa Hailuotoon saakka? Minne lievät pitkämatkalaisimmat painelleet. Tuntuu kuin edessä olisi loputon polku, jos seuraisimme suoraan eteenpäin, avomerta kohti menevää uraa.
Koska tähtäimessämme on vaatimattomasti Nallikarin rantamaisemissa sijaitseva nuotiopaikka makkaranpaistoa varten, käännymme hyvin pian vasemmalle ja palaamme tiheän kaislikon halki takaisin kuivalle maalle.
Spraymaaleilla töhritystä puuvajasta löytyy onneksi vielä klapeja tulentekoon ja saamme nauttia paitsi pilviharson lävitse paistavasta auringosta, myös elävän tulen hehkusta.
Rantapolkua pitkin menee kohta myös kookkaita nelijalkaisia: sekä ratsukko että hevoskärryt ohjastajineen. Maastopyöräilijä ei näytä etenevän aivan yhtä vaivattomasti epätasaisella uralla...
...sillä kun kohta jatkan itse kapeaa rantapolkua eteenpäin, kellahtaa fillaristi edelläni siististi hankeen pyörineen. Humpsista! Eihän siinä käy kuinkaan, sillä pehmeää lunta riittää. Pyöräilijä naurahtaa, että ilman pyörää taitaa päästä nopeammin eteenpäin. Toisaalta, tässä kelissä ei ole juuri tarve kiirehtiä.
Pyöräilijä katoaa pian omille poluilleen, mutta minä kapuan ylös lintutorniin katsomaan maisemia vielä laajemmasta perspektiivistä. Viereisen Vihreäsaaren rannassa tuulivoimaloiden lavat pyörivät hyvin verkkaisesti.
Auringon kirkkaus on käynyt himmeämmäksi. Luon vielä viimeisen yläilmasilmäyksen valkealle Oulunselälle ennen kuin laskeudun varovasti jyrkkiä askelmia pitkin maan kamaralle.
Hietasaaressa voisi tehdä myös ympyrälenkin, mutta palaan rantapolkua pitkin takaisin Nallikarin hotellin luo, missä lapsikatras nauttii lumiliukumäestä. Nallikarissa on samanhenkinen lumilinnarakennelma kuin Oulun torilla: ei vain katseltava lumilinnaveistos, vaan mäenlaskua silmällä pitäen askaroitu lumirakennus. Hei lystiä laskuun täälläkin!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la