Jalkaisin

Vuorokauden lepo Luostolla oli tullut tarpeeseen, huilipäivää edeltäneen pitkän kävelypäivän (Korvala-Torvinen) jälkeen. Olin hoivannut rakkovarpaitani ja liikkunut majapaikastani vain minimaalisesti eli poikennut lounaalla ja ruokakaupassa. Lepo tekee aina ihmeitä. Samoin rakkolaastarit ja suojateippaukset, joiden avulla meinasin pärjätä Luostolta eteenpäin, tavoitteena Sodankylä. En aikonut kävellä majapaikastani Luostolta noin 14 kilometrin matkaa takaisin nelostielle Torvisen risteykseen eli sinne, mihin olin lepopäivää ennen kävelyni tauottanut, mutta taksin saaminen ei kerta kaikkiaan onnistunut. Olivat ties missä kaukana ajossa. Ei siis auttanut muuta kuin lähteä talsimaan, sittenkin, mutta toiveikkaasti marssin liftauspuolella tietä ja kuulostelin, josko potentiaalinen kyytiauto tulisi ja kannattaisi nostaa peukalo pystyyn. Parin kilometrin päästä kävi huikea tuuri ja auto pysähtyi kohdallani Askan risteyksessä. Ihana kuljettaja otti minut kyytiin, muutti ystävällisesti reitti

Korvalassa heräsin kello 7 puhelimen hälytykseen. Oli parasta nousta vikkelämmin ja varhaisemmin kuin edellispäivänä ( Vikajärvi-Korvala ), sillä edessä oli pidempi matka, hitusen yli maraton noin kilometreinä. Motivaattori: halusin nukkua seuraavan yön mukavasti sisämajoituksessa. Tein ensi töikseni pienen jalkahuollon ja lähdin matkaan lyhyin lahkein vain pari vesilasillista hörpättyäni. Paitsi että luvassa oli lämmintä säätä, oli heti alkutaipaleella vain 8-9 kilometrin päässä tiedossa taukopaikka, josta vakaasti uskoin saavani aamiaista. Matka eteni mukavasti ja Käyrämöjoen jälkeen aamiaisrukoukseeni vastattiin: Käyrämön Keidas oli auki! Syömistäkin löytyi mukavasti vitriinistä. Kyllä, ruoka naisen tiellä pitää. Ajattelin ilolla sitä, kuinka mukavaa on nauttia matkalle osuvien kahviloiden palveluista, eikä joutua kantamaan kaikkea ruokahuoltoa selässä. Tee, lettu mansikkahillolla, pari jugurttia ja munkki sujahtivat suuhun, kun luin Lapin Kansaa. Sämpylän päätin syödä myöhemmin.

Vikajärven aamu koitti huikean sinitaivaisena ja aurinkoisena. Päivälle oli tiedossa noin 34 kilometrin taival, mutta en pitänyt kiirettä aamiaisen kanssa, sillä Vikajärven kauppa avautui vasta kello 10. Piti täydentää matkaeväitä, sillä edellisenä päivänä kävellessäni Napapiiriltä Vikajärvelle olin vajentanut mukana kantamaani ruokavarastoa tuoreiden herkkujen osalta. Kaupan avauduttua suuntasin hedelmä-vihanneshyllylle – jotain tuoretta matkaan, kiitos. Plus kahvilan puolelta pari munkkia ja sämpylä kyytiin, niitä voisin sitten istahtaa popsimaan jossain kohtaa tienposkeen. Leppoisaa aloitusta täydensi vielä istahtaminen kahvilan puolelle kupposelle, olihan tässä päivää jäljellä… Yksi asiakasrouva totesi, että oli nähnyt minun kävelevän ”reipasta tahtia” ohi keltaisen talonsa ja vaihdoimme kuulumisia tovin, ennen kuin lähdin astelemaan nelostietä eteenpäin. Sää oli viilentynyt edellispäivästä ja vasta iltapäivällä oli luvassa mahdollisesti +20 astetta, sitä ennen alle. Täydellistä.