Jalkaisin

Pöljän kylän kulttuuripolun lähtöpiste on Viitostupa ,  seitsemän kilometriä Siilinjärveltä, noin puolimatkassa Alapitkälle. Turha virnistellä Pöljän nimeä, sillä tämä ei ole, hmm, vai olisikohan sittenkin...sopivan pöljä tapa viettää aurinkoista päivää? Miksei olisi, sillä olen tässä Pulasteen rastilla nyt aika likellä mualiman parasta paekkaa , ainakin Pöljällä syntyneen murrerunoilija Väänäsen Kallen (1889-1960) mukaan. Rieska-Kallen nimikkotie on Viitostien toisella puolella. Pitääpä joku päivä viettää tovi Väänäsen savolaesta sanarrieskoo mutustellen. On ilimoja pidellyt. Ja jos ei ole, niin tästä lissää. Viitostuvalla voi tankata monenlaista, myös pöljäläisiä tuotteita - ja vaikka hankkia esimerkiksi Pöljä-pipon! Ostan vähän kävelyevästä ja lähden matkaan, otettuani vielä kuvan polun kartasta, sillä reittiviittoja ei pihassa näy; on siis edettävä karttakuvan perusteella. Kartan kohde numero kaksi on viitostien varrella etelään päin, joten lähden suuntaamaan sinne. ...

Jyväskylän ensimmäinen sähkönjakokaappitaideprojekti toteutui vuonna 2013 nimellä Taidetta tiellä . Nyt on vuorossa toinen taidekaappiprojekti, jälleen osana Yläkaupungin yötä. Innostuin heti kun kuulin tästä, sillä sähkönjakokaapit ovat melkoisen perustylsän näköisiä, eivätkä suttuiset tägit tai repaleisiksi revityt tarrat niitä yleensä piristä. Cygnaeuksenkatu 1 Kävelin katsomaan seuraavia taiteella varustettavia sähkönjakokaappeja, joita on tusinan verran yläkaupungilla. Jos vain hieman liioittelen, ne lähes tärisivät siitä ilosta, että ankeuden tilalle on luvassa uusia, piristäviä kuoseja. Vaasankatu 29-31 Vai mitä mieltä olet? Eivätkös nämä ansaitsekin jotain uutta ja kaunista ylleen? Tällä kertaa Yläkaupungin Yön taidekaappikisaan sai osallistua kuka hyvänsä, joten päätin kaivaa omista kaupunkiotoksistani esille fotoja, jotka saattaisivat sopia sähkökaapin kylkeen. Valintani osui seuraaviin Jyväskylästä taltioimiini yksityiskohtiin; kuvat on rajattu tiettyjen sähkö...

Kävelen Yliopistonkatua yliopistolta kohti keskustaa. Muistan, että jossain kadun varrella pitäisi olla uusi kahvipaahtimo - tai siis ylipäänsä kahvipaahtimo, sillä eihän niitä ole Jyväskylään jatkuvasti putkahdellut! Pidän tarkkaan silmällä liikehuoneistojen kylttejä - onneksi Harjun kohdalla riittää vain toisen kadunpuoliskon tarkkailu. Kilpisenkadun ylitettyäni tulee vastaan R. Ruthin entisestä pihapiiristä jäljellä oleva kivitalo (Yliopistonkatu 26), jonka kohdalla tärppää: näiden kauniiden puuovien takana on Paahtimo Papu. Aukioloajat on piiperretty pieneen, ikkunan takana olevaan kylttiin. Rohkenen kokeilla ovenkahvaa ja ilokseni ovi aukeaa. Kun astun ovesta sisään, tulvahtaa nenään luonnollisesti huikaisevan vahva kahvin tuoksu. Mutta mitä ovat mustakeltaiset varoitusviivat? Ei sen pahempaa kuin merkit paahtoalueesta. Eikä paahtoalueen varoituskyltissä sentään ole pääkallon kuvaa, vaan baskeripäinen, tyytyväisen näköinen herra. Kanahäkkiaidan takana on isoja juuttisäkk...

No mitäs ne kalliot kuiskuttelevat, vääräleuat väpäjävät? Sylkevät syntyjä syviä vai joutavia jorisevat? Entä mistä lienee Jyväskylän Laajavuoren luola saanut pirullisen nimensä? Pirunluolassa ei olekaan tullut ennen käytyä, siispä on mentävä sitä etsimään. Tiedossa on, että se löytyy Haukkalan lähteen lähettyviltä, joten askellan Kortepohjasta Haukkalantielle ja käännyn heti tilaisuuden tullen metsäpolulle. Polku-uria risteilee jokunen  rinteessä Laajavuoren kylpylähotellin alla, mutta suunta on selvä: kallioita kohti. Yllättävän jyrkkä tämä kalliorinne onkin. Jonkin aikaa sitä seurattuani saavun lupaavalta vaikuttavaan paikkaan. Tämä lohkareinen, sammalten koristama soppi sietää tutkia lähempää. Ja niinpä vain käy, että tuossa tuokiossa Pirunluolan suuaukko löytyy! Pujottaudun kapeahkosta aukosta sisälle ja hämmästyn. Luola on oikeasti ihan mukavan kokoinen ja täällä mahtuu oikein hyvin liikkumaankin - ei tosin montaa metriä, mutta kuitenkin. Kalliomaalauksiakin löy...

Muuramen Kinkomaalla ojentaa naisfiguuri käsissään olevaa lasta kohti taivasta. Aikomukseni oli lähteä Päijänne-maiseman kurkkauksen jälkeen talsimaan saman tien kohti Jyväskylää, mutta onneksi Kauko Räsäsen Marjatta-veistos tarinakyltteineen kiinnittää huomioni. Kun menen katsomaan veistosta lähempää, huomaan lähellä myös postilaatikon, jossa on jaossa Vitapoliksen karttoja - ja karttaan on merkitty Vitapolis-rastit sisältävä kävelyreitti. Siispä ensin pieni Kinkomaan kävely! Rastireitti ohjaa aluksi suoraan eteenpäin, entiselle ylilääkärin talolle. Aika hulppea kivitalo ylilääkärillä on ollutkin! Nyt rakennus palvelee klubitalona, virkistystoimintakeskuksena. Klubitalolta oikaisen rantaan, missä Päijänteen rantaa myötäilee mukavan näköinen kävelytie. Toisella puolella rantatietä kilkahtelevat ketjut, kun frisbeet lennähtelevät kohti maalikoria. En tiennytkään, että Kinkomaalla on myös frisbeegolfrata . Pian Päijännekin lainehtii jäästä vapaana, vaikkei vielä tällä vi...