Siilinjärvi: Pöljän kylän kulttuuripolku

Pöljän kylän kulttuuripolun lähtöpiste on Viitostupa,  seitsemän kilometriä Siilinjärveltä, noin puolimatkassa Alapitkälle. Turha virnistellä Pöljän nimeä, sillä tämä ei ole, hmm, vai olisikohan sittenkin...sopivan pöljä tapa viettää aurinkoista päivää?

Miksei olisi, sillä olen tässä Pulasteen rastilla nyt aika likellä mualiman parasta paekkaa, ainakin Pöljällä syntyneen murrerunoilija Väänäsen Kallen (1889-1960) mukaan. Rieska-Kallen nimikkotie on Viitostien toisella puolella. Pitääpä joku päivä viettää tovi Väänäsen savolaesta sanarrieskoo mutustellen.

On ilimoja pidellyt. Ja jos ei ole, niin tästä lissää. Viitostuvalla voi tankata monenlaista, myös pöljäläisiä tuotteita - ja vaikka hankkia esimerkiksi Pöljä-pipon! Ostan vähän kävelyevästä ja lähden matkaan, otettuani vielä kuvan polun kartasta, sillä reittiviittoja ei pihassa näy; on siis edettävä karttakuvan perusteella. Kartan kohde numero kaksi on viitostien varrella etelään päin, joten lähden suuntaamaan sinne. Ei aavistustakaan, minkä pituinen kävely on nyt edessä.

Ohitan Pysäkkitien risteyksen ja vähän matkan päässä vastaan tulee heräämäisillään oleva lehtikuusikko. Kohta tässä on armottoman huikeita vihreän sävyjä! Leskenlehdet täplittävät ojanpientareita.

Alitan viitostien tunnelia pitkin ja odotan näkeväni kakkosrastin kyltin Lassilan talon kupeessa, sillä tämä arvokkaasti ikääntynyt rakennus pihapiireineen omaa varmasti mielenkiintoisen historian. Mutta voi, missaan opastaulun... Olisikohan pitänyt hoksata kävellä kauempana autotiestä? Pikku maalitäplät tai opasteviitat pitäisivät reitillä hieman paremmin, mutta suunta on kuitenkin oikea. Eikä tämä ole niin vakavaa.

Kolmas karttaan merkitty pysähtymispaikka on Pöljän koulu, joka edustaa modernimpaa rakennusperinnettä. Luen kolun seinältä Pöljän kouluhistoriaa ja ihastun tyylikkääseen puusomisteiseen polkupyöräkatokseen. Matka jatkuu koululta viitostien ja radan alitse avarana aukeavaan pelto- ja järvimaisemaan.

Väistän traktoria sillan kohdalla. Oikealla siintää Pöljänjärvi, jonka lahdenpohjukkaan joutsenet ovat parkkeeranneet kevätpuuhissaan.

Uljaan koivukujan päässä siintää hulppean näköinen Ollikkalan maitotilan päärakennus. Seison nelosrastilla, missä kerrotaan että Pöljän kylällä on ollut peltoviljelyä viimeistään 1700-luvulla. Mutta jo sitäkin ennen täällä on ollut asutusta: Pöljänjärven tuntumasta on löytynyt peräti kivikautisen asuinpaikan jäänteitä ja keramiikkaa, jonka Sakari Pälsi nimesi Pöljän keramiikaksi, sen ensimmäisen tunnetun löytöpaikan mukaisesti. Jo muinaiset pöljäläiset... Hengitän maisemaa syvään, katselen ja kuuntelen. Entä tuo pitkänokka lintu, joka kaartelee taivaalla, olisikohan se kuovi?

Palaan takaisin koulun suuntaan, mutta ennen isoa tietä kaarran halkopinon jälkeen loivasti vasemmalle. Museotie on kapea hiekkatie, joka pölisee kuivuuttaan. Museotien oikealla puolella kulkee rata ja sen takana viitostie.

Hiekkakangas on lämmennyt auringossa, joka grillaa myös selkääni. Mitäs laitoin mustan puseron. Ei Pöljällä palele! Saavun kotiseutumuseon luo koivujen reunustamaa tietä. Lintuset visertävät sen kun kerkiävät, keväiset kultakurkut. Peippo askeltaa kotiseutumuseon pihassa, kohta bongaan myös västäräkin.

Kotiseutumuseo syntyi kansakoulunopettaja Elsa Väänäsen ansiosta. Väänänen alkoi taltioida vanhoja esineitä ja hän osti lopulta museoajatuksin myös savutuvan, mikä johti kotiseutumuseon perustamiseen vuonna 1933 talkootyön ja kunnan tuella. Nykyiseen muotoonsa kotiseutumuseo laajeni 1970-luvulla.

Pöljän kotiseutumuseo on avoinna vain kesäaikaan, joten näin sesongin ulkopuolella on tyytyminen pihapiirissä käyskentelyyn. Poikkean pistoaidan sisälle ihailemaan aidosti upeita harmaita perinteisiä rakennuksia, koivuntuohien suojaamia räystäitä, oksaisia katonharjapuita, joilla on varmasti jokin erityinen nimi.

Kesäretkeläinen voi poiketa viereiselle uimarannalle polskimaan museopysähdyksen jälkeen, mutta huhtikuinen järvivesi on minulle liian viileää. Talsin tietä eteenpäin ja ohitan erään talon pihaan parkatun mainion Wartburg-pienpaloauton, jossa on puinen kattoteline, sitten Lintuniemen tilan, jonka pellot eivät vielä viheriöi.

Kyllä näissä maisemissa ihan mielikseen kävelee! Jatkan matkaa niin tyytyväisenä suoraan eteenpäin, että tajuan kohta kävelleeni jo ohi Pöljän pysäkistä, joka on tietenkin radan toisella puolella. On siis palattava vähän matkaa taaksepäin.

Ylitän radan ja saavun kuutosrastille, joka on Pöljän pysäkki, kunnostusprojektin kohteena oleva asemarakennus. VR osuttaa aikataulut sopivasti yksiin vierailuni kanssa...

...vaikka näenkin vain ohikiitävän junan, en pysäkillä jarruttavaa. Lauantaina 26.4. tässä olisi poikkeuksellisesti pysähtynyt Jyväskylästä saakka tullut lättähattu, mutta nämä vauhtiveturit eivät pysäkin kohdalla hiljennä.

Valtion Rautateiden hoviarkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema pieni asemarakennus (1902) on ikävä kyllä ollut vandalismin kohteena - se tietty nuorukaislaji eli ns. mopopojat oli kuulemma sabotoinut ikkunoita niin että ne on nyt korvattu toistaiseksi vanerisuojuksin. Ja kulttuuripolun edellinen opastaulu oli sotkettu sinisellä maalilla - tämä uusi on onneksi siisti.

Ikkunoiden kunnostusprojekti on kuitenkin onneksi menossa ja talkoolaiset tekevät parhaansa, että pysäkki heräisi taas kukoistukseensa. Projektia voi seurata vaikka Pöljän pysäkin Facebook-sivun kautta.

Lähden jatkamaan matkaa ja palaan radan toiselle puolelle Pöljän Vanhalle tielle. Ohitan vihreän puutalon, joka näyttää aivan siltä, että siinä olisi ollut kauppa. Kievarin talon kohdalla mietin, ovatko majapaikkaa tarvinneet matkalaiset yöpyneet aikanaan juuri siellä.

Saavun suorana jatkuvaa tietä rastille 8, Puustelliin (Pöljä boställe) eli entiseen Kuopion komppanian virkataloon, jonka maitolaiturin katolla killuu mainio tuuliviiri. Paikan historia ulottuu siis Ruotsin vallan aikaan saakka. Myös tästä opastaulusta löytyy QR-koodi, jonka avulla voi älypuhelimen haltija lukea netistä lisää Puustellin tarinaa.

Tyhmä tikka siirtyy iäkkäästä koivusta sähköpylvääseen ja alkaa voimansa tunnossa pärryyttää metalliosaa. Turha toivo, siivekkääni. Tai ainakin turhan hidasta nokan koputusta.

Puustellin jälkeen alitan rautatien, sitten viitostien ja saavun Tiensuun kaupan pihaan - rasti 9. Tämä taitaa olla se tyttöin kauppa, jonka pysäkillä tapaamani henkilö mainitsi. Pöljän kylällä on aikoinaan ollut useita kauppoja, mutta vain tämä on jäänyt jäljelle. Tässä vaiheessa päivää janottaa, joten käyn ostamassa vesipullon.

Sitten pitäisi löytyä reitin viimeinen kohde. Kaivan kännykästä taas karttakuvan esille ja tarkistan, että jäljellä olevan kohteen 7 pitäisi oleman ihan tien vieressä. Mutta kävelytie jatkuu ja tajuan, että selvästi olen kävellyt rastin ohi - lähtöpaikka on jo lähellä. Kierrosta alkaa kuitenkin olla takana jo sen verran, että en käänny takaisin; olen tyytyväinen jo kulkemaani reittiin. Jälkikäteen selviää, että käymättä jäi seurantalo. Muutama opaste tien varressa olisi pitänyt paremmin reitillä, mutta ei se mitään, sillä paljon tuli silti nähtyä. Kävelymatkaa kertyi noin 10-11 kilometriä, jonka joku saattaa mieluusti polkaista polkupyörällä. Eihän tänne ole Kuopiostakaan mahdoton matka kesäiselle päiväretkelle...?

Kiitos kulttuuripolun tekijöille ja reitistä vinkanneelle! Pöljän seudun kuulumisia voi seurata esimerkiksi Aira Roivaisen blogissa.