Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: kahvipaahtimolla

Kävelen Yliopistonkatua yliopistolta kohti keskustaa. Muistan, että jossain kadun varrella pitäisi olla uusi kahvipaahtimo - tai siis ylipäänsä kahvipaahtimo, sillä eihän niitä ole Jyväskylään jatkuvasti putkahdellut!
Pidän tarkkaan silmällä liikehuoneistojen kylttejä - onneksi Harjun kohdalla riittää vain toisen kadunpuoliskon tarkkailu. Kilpisenkadun ylitettyäni tulee vastaan R. Ruthin entisestä pihapiiristä jäljellä oleva kivitalo (Yliopistonkatu 26), jonka kohdalla tärppää: näiden kauniiden puuovien takana on Paahtimo Papu. Aukioloajat on piiperretty pieneen, ikkunan takana olevaan kylttiin. Rohkenen kokeilla ovenkahvaa ja ilokseni ovi aukeaa.
Kun astun ovesta sisään, tulvahtaa nenään luonnollisesti huikaisevan vahva kahvin tuoksu. Mutta mitä ovat mustakeltaiset varoitusviivat? Ei sen pahempaa kuin merkit paahtoalueesta. Eikä paahtoalueen varoituskyltissä sentään ole pääkallon kuvaa, vaan baskeripäinen, tyytyväisen näköinen herra.
Kanahäkkiaidan takana on isoja juuttisäkkejä täynnä kahvipapuja, odottamassa paahtoa ja jauhatusta.
Väljä huonetila on näppärästi jaettu kahtia paahtimon ja kahvilapuolen kesken niin, että tuoksut eivät pysähdy väliseiniin tai -oviin, vaan pääsevät esteettä leijailemaan asiakkaiden makuhermoihin.
Kahvipaahtimon ylpeys on tietenkin paahdin, jossa pavut saavat nauttia noin 245 asteen lämmöstä 20-25 minuutin ajan.
Kahvipavut ovat, ilahduttavaa kyllä, luomua. Täältä voi ostaa kahveeta mukaan kotona valmistettavaksi tai nauttia kupposen paikan päällä. Aprikoin, millaista kahvia kokeilisin. Espresso? Tuplaespresso? Latte on juuri nyt liikaa. Huomaan hinnastokyltin vasta kun olen huikannut espressopyynnön ja ehdin vielä muuttaa tilaukseni. Papu tarjoaa kahvijuomien lisäksi myös teetä, mutta pientä popsittavaa ei vielä ole tarjolla - ehkä kuitenkin tulevaisuudessa, joskin kahvi tulee ehdottomasti olemaan tämän paikan ykkösjuttu. Nyt siis pelkkä kahvi.
Ensikahvini Pavussa on pieni macchiato, maidolla pehmennetty espresso. Istahdan puupöydän ääreen selaamaan vieraskirjaa ja maistelemaan kahvikupposellistani. Hmm, ihan tuju maku macchiatossa, mutta mainiosti maistuu enkä pelkää yöunieni puolesta. Tästä saa sopivasti virtaa jatkaa kävelyä eteenpäin. Tervetuloa kaupunkiin, Papu!

Kommentit

  1. Tämä blogisi on kyllä erinomainen tietopankki, jota tulee varmasti hyödynnettyä, jos omat polut vievät joskus Jyväskylän seudulle. Ja nyt on sitten hyvä kahvipaikkakin tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Kahvin ystävälle suosittelen Jyväskylässä ehdottomasti myös Torikeskuksessa olevaa Coffeaa, http://coffea.fi/ .

      Poista
  2. Tämä harrastuksesi toimisi hyvin yhteen Ingress-kännykkäpelin kanssa, oletko tutustunut? (ingress.com, androidille)

    Liity Enlightened puolelle jos nappaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääpä tässä vaiheessa kokeilematta, koska en ole android-immeisiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la