Jyväskylä: kahvipaahtimolla

Kävelen Yliopistonkatua yliopistolta kohti keskustaa. Muistan, että jossain kadun varrella pitäisi olla uusi kahvipaahtimo - tai siis ylipäänsä kahvipaahtimo, sillä eihän niitä ole Jyväskylään jatkuvasti putkahdellut!

Pidän tarkkaan silmällä liikehuoneistojen kylttejä - onneksi Harjun kohdalla riittää vain toisen kadunpuoliskon tarkkailu. Kilpisenkadun ylitettyäni tulee vastaan R. Ruthin entisestä pihapiiristä jäljellä oleva kivitalo (Yliopistonkatu 26), jonka kohdalla tärppää: näiden kauniiden puuovien takana on Paahtimo Papu. Aukioloajat on piiperretty pieneen, ikkunan takana olevaan kylttiin. Rohkenen kokeilla ovenkahvaa ja ilokseni ovi aukeaa.

Kun astun ovesta sisään, tulvahtaa nenään luonnollisesti huikaisevan vahva kahvin tuoksu. Mutta mitä ovat mustakeltaiset varoitusviivat? Ei sen pahempaa kuin merkit paahtoalueesta. Eikä paahtoalueen varoituskyltissä sentään ole pääkallon kuvaa, vaan baskeripäinen, tyytyväisen näköinen herra.

Kanahäkkiaidan takana on isoja juuttisäkkejä täynnä kahvipapuja, odottamassa paahtoa ja jauhatusta.
Väljä huonetila on näppärästi jaettu kahtia paahtimon ja kahvilapuolen kesken niin, että tuoksut eivät pysähdy väliseiniin tai -oviin, vaan pääsevät esteettä leijailemaan asiakkaiden makuhermoihin.

Kahvipaahtimon ylpeys on tietenkin paahdin, jossa pavut saavat nauttia noin 245 asteen lämmöstä 20-25 minuutin ajan.

Kahvipavut ovat, ilahduttavaa kyllä, luomua. Täältä voi ostaa kahveeta mukaan kotona valmistettavaksi tai nauttia kupposen paikan päällä. Aprikoin, millaista kahvia kokeilisin. Espresso? Tuplaespresso? Latte on juuri nyt liikaa. Huomaan hinnastokyltin vasta kun olen huikannut espressopyynnön ja ehdin vielä muuttaa tilaukseni. Papu tarjoaa kahvijuomien lisäksi myös teetä, mutta pientä popsittavaa ei vielä ole tarjolla - ehkä kuitenkin tulevaisuudessa, joskin kahvi tulee ehdottomasti olemaan tämän paikan ykkösjuttu. Nyt siis pelkkä kahvi.

Ensikahvini Pavussa on pieni macchiato, maidolla pehmennetty espresso. Istahdan puupöydän ääreen selaamaan vieraskirjaa ja maistelemaan kahvikupposellistani. Hmm, ihan tuju maku macchiatossa, mutta mainiosti maistuu enkä pelkää yöunieni puolesta. Tästä saa sopivasti virtaa jatkaa kävelyä eteenpäin. Tervetuloa kaupunkiin, Papu!