Jyväskylä: Laajavuoren Pirunluola

No mitäs ne kalliot kuiskuttelevat, vääräleuat väpäjävät? Sylkevät syntyjä syviä vai joutavia jorisevat? Entä mistä lienee Jyväskylän Laajavuoren luola saanut pirullisen nimensä?

Pirunluolassa ei olekaan tullut ennen käytyä, siispä on mentävä sitä etsimään. Tiedossa on, että se löytyy Haukkalan lähteen lähettyviltä, joten askellan Kortepohjasta Haukkalantielle ja käännyn heti tilaisuuden tullen metsäpolulle. Polku-uria risteilee jokunen  rinteessä Laajavuoren kylpylähotellin alla, mutta suunta on selvä: kallioita kohti.

Yllättävän jyrkkä tämä kalliorinne onkin. Jonkin aikaa sitä seurattuani saavun lupaavalta vaikuttavaan paikkaan. Tämä lohkareinen, sammalten koristama soppi sietää tutkia lähempää. Ja niinpä vain käy, että tuossa tuokiossa Pirunluolan suuaukko löytyy!

Pujottaudun kapeahkosta aukosta sisälle ja hämmästyn. Luola on oikeasti ihan mukavan kokoinen ja täällä mahtuu oikein hyvin liikkumaankin - ei tosin montaa metriä, mutta kuitenkin.

Kalliomaalauksiakin löytyy, ei tosin pronssikaudelta saakka, vaan paremminkin viime vuosikymmeniltä. Ketkä lie pirulaiset ovat jälkiään kallioseiniin sutineet. Olkoon tämä punaisella vedetty kuva moderni hirvimaalaus.

Luolan toisessa päässä on kaksi kapeaa aukkoa, joista sisälle pääsee luonnonvaloa. En edes yritä lähteä mönkimään yhtään pidemmälle kapeaan, oikeanpuoleiseen halkeamaan, sillä ei siitä taitaisi pidemmälle kallion uumeniin päästäkään. Joku tai jotkut lienevät vähintäänkin istuskelleet täällä pidempään, mutta ikävä kyllä luolaan on siltä reissulta 'unohtunut' styroksinpalasia. Eikä minulla satu olemaan roskapussia taskussa tällä kertaa.

Tätä luolaa ei ole kunnioitettu kartassa nimellä, mutta Pirunluolana monet paikan tuntevat. Tiedä häntä, onko luolaa muinoin pidetty alakerran isännän piilopaikkana vai lieneekö joku vain huvikseen alkanut kutsua Laajavuoren komeinta kallionkoloa vanhan vihtahousun mukaan. Nimen arvoitus ei siis selviä, mutta hiisi vieköön - ainakin luolan paikka löytyi!