Jalkaisin

Päärynämekkoinen tyttö, päärynälippalakissa ja päärynäkassi olalla... Viisikon polku -kävelykierroksen opas Tuula Laaksonen kertoo hieman Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät ennen kuin lähdemme Kivääritehtaalta kirjalliselle kävelylle Jyväskylän Tourulasta. Kaikki opastetun kävelyn osallistujat eivät ole lukeneet teosta, mutta näinköhän tuo haittaa. Kävelemme Kivääritehtaalta Tourulan funkiskerrostalojen katveeseen, ohi hedelmistä notkuvien omenapuiden. Niiden juurella on hurjasti pudonneita hedelmiä. Mietin, pitikö romaanissa lapsuutensa outoihin tapahtumiin palaava kustantaja Olli Suominen myös omenoista, vai oliko hän vain päärynöiden lumoama. Mänty heittää mystisen varjon talon valkoiselle iholle, Tuula istuttaa meidät penkeille ja siirrymme  romaanin sivuille, Ollin mummon ja notaaripapan ikkunoiden alle. Unessa Olli kävelee pihanurmikolla. Ympärillä kohoavat Valtion Kivääritehtaan kalpeat talot. Ne ovat kapeita kolmikerroksisia rake...

Ylen Kultakuume-ohjelmassa käsiteltiin parisen viikkoa sitten kävelemistä. Ensimmäinen haastateltava oli Mirja Kärnä, joka kävelee  tällä hetkellä jo jossain päin Saksaa kohti etelää ja lopulta Espanjan Fisterraan saakka, aloitettuaan kävelemisen vanhaa pyhiinvaellusreittiä pitkin Hattulasta 1.8.2013. Aikamoinen urakka. Mirjan reissua voi seurata Facebookissa suomeksi ja englanniksi , samoin kuin hänen Happyhuman.fi-sivuston blogissa , sekä "tietysti" YouTubessa . Kultakuumeen toimittaja Anna Keränen oli löytänyt myös Jalkaisin-blogin ja niinpä hän haastatteli ohjelmassa kävelemisestä myös minua. Koko ohjelma on kuultavissa Ylen Areenasta vielä vajaat pari viikkoa, otsikolla Kävellen löytää yhteyden itseensä ja toisiinsa . Oma osuuteni alkaa Mirjan haastattelun jälkeen.

Ravintolapäivä. Tuntuu siltä, että se on jo vähän liiankin usein (minusta 2x/vuosi riittäisi ihan hyvin), mutta toisaalta en ole aina näiden pop up-ravintoloiden ja -kahviloiden aikaan kaupungissa. Nyt olen, joten lataan Ravintolapäivän appsin puhelimeen, jotta paikat löytyvät. Ensimmäinen pysähdyspaikka ravintolapäiväkävelyllä on Kauppakadun yläpään Lounge-kahvilaan täksi päiväksi majoittautunut French Touch . Ammattikokin pienet ranskalaiset leivonnaiset - financiers ja profiteroles - katoavat lautaseltamme nopeasti. Erityisesti suklaatäytteinen pikkutuulihattu jättää suloisen muistijäljen. Palanpainikkeeksi ei tee näin lämpimällä mieli kuumaa juomaa, joten jaamme epäranskalaisesti Bitter Shandyn , joka on yllättävän hauskan makuinen limsan ja oluen sekoitus, Loungen vakiovalikoimaa. Hmm. Ravintolapäivän idea on toisaalta antaa tilaisuus perustaa yhden päivän ravintola eikä niinkään vetää porukkaa alalla jo toimiviin yrityksiin...? Kauppakadun toisella puolella Galleria Patin...

Aurinkoinen aamu on valjennut Kannonkosken Piispalassa . Kävelen aamiaisen jälkeen kierroksen Piispalan alueella katsomassa, millaiseen paikkaan saavuin kuutamolla keskiyöllä. Mäntykankaan ympäröimässä luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksessa treenataan jo aamutuimaan ainakin sisätiloissa, mutta Kivijärven ranta on vielä hiljainen. Jalat eivät onneksi yhtään valita edellispäiväisen Keski-Suomen maakuntauran pitkähkön pätkän jälkeen. Kun katson Piispalan tuntumassa Rantalanlahden peltomaisemaa, taivas lupaa hyvää tälle huomattavasti lyhyemmän kävelyrupeaman päivälle.  Keski-Suomen maakuntauran sinipäiseksi maalattu reittiopaste löytyy Sinisen tien risteyksen tuntumasta. Tätä tietä reitti aluksi metsän puolella seuraakin, alkuun miltei umpeen kasvaneena (puron yli johtava, lahon oloinen lankkusilta työntää jo paljon muutakin kuin paksua sammalta), mutta sitten ura levenee. Siinä mahtuu varmasti hiihtelemään hyvin lumien aikaan. Jos kanttarelleja kasvaa keskellä p...

Onpa mukava viimein nähdä, miltä oikea Tulijärvi näyttää! Kävin Saarijärven Tulijärven laavulla kääntymässä eräänä viime lokakuun iltana pimeän laskeuduttua, kun puuvaja oli typötyhjä ja olisin kaivannut tulta eteeni muuten kuin kylmän järviveden muodossa. Olen palannut Keski-Suomen maakuntauran reitille ja aloitan siitä, mihin matkan viimeksi katkaisin. Tällä kertaa nuotiopuita löytyisi, mutta koska retki on vasta alussa, en jää paikkaamaan viime syksyn tulivajetta. On jo iltapäivä ja vasta aloittelen polkua kohti Kannonkoskea . On taas mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Keski-Suomen maakuntaura on merkitty laavulta eteenpäin. Tämä sininen kyltti lienee vanhoja peruja, mutta on vaikea sanoa, milloin sinistä maalia on viimeksi sipaistu mäntykankaan puunrunkoihin. Varmuuden vuoksi kourassani on kuitenkin Pohjoisen Keski-Suomen luontoreitistöt-kartta (1:100 000). Täytyykin varoa, ettei siihen jää pahasti mustikkatahroja, sillä tuon tuostakin nappaan varvuista suuhunpantavaa.....