Harjukaupungin salakäytävät: Viisikon polku

Päärynämekkoinen tyttö, päärynälippalakissa ja päärynäkassi olalla... Viisikon polku -kävelykierroksen opas Tuula Laaksonen kertoo hieman Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät ennen kuin lähdemme Kivääritehtaalta kirjalliselle kävelylle Jyväskylän Tourulasta. Kaikki opastetun kävelyn osallistujat eivät ole lukeneet teosta, mutta näinköhän tuo haittaa.

Kävelemme Kivääritehtaalta Tourulan funkiskerrostalojen katveeseen, ohi hedelmistä notkuvien omenapuiden. Niiden juurella on hurjasti pudonneita hedelmiä. Mietin, pitikö romaanissa lapsuutensa outoihin tapahtumiin palaava kustantaja Olli Suominen myös omenoista, vai oliko hän vain päärynöiden lumoama.

Mänty heittää mystisen varjon talon valkoiselle iholle, Tuula istuttaa meidät penkeille ja siirrymme  romaanin sivuille, Ollin mummon ja notaaripapan ikkunoiden alle. Unessa Olli kävelee pihanurmikolla. Ympärillä kohoavat Valtion Kivääritehtaan kalpeat talot. Ne ovat kapeita kolmikerroksisia rakennuksia, jotka muistuttavat hautakiviä...

Tämä on romaanin maailmaa, jossa Tourulan Viisikko on seikkaillut Ollin lapsuudessa. En ole koskaan aiemmin kulkenut näiden kerrostalojen välistä; kun jatkamme matkaa, jää miltei huomaamatta se ilmatorjuntatykki, joka piileskelee talorykelmän välissä, puiden suojissa.Täällä on aivan omalaatuinen tunnelma.

Alitamme Tourulantien ja astumme Kankaan tehdasalueen laitaa seuraavalle hiekkatielle, melko harvinaiselle päällysteelle näin lähellä Jyväskylän keskustaa. Kuusamankatua ei ole enää kartassa, mutta olen joskus äkännyt katukyltin paikan päällä. Tourulan Viisikon aikaan tämä tie ei olisi ollut näin autio, sillä alueella oli silloin paljon reippaammin asutusta. Muistelen, että aivan tien alkupään kohdilla oli vielä joskus yksi alueen viimeisistä puutaloista, Eerolan talo.

Tourula koostuu puutarhoista, kapeista hiekkateistä ja kujista, sievistä mutta hiljalleen rapistuvista taloista, liitereistä, huusseista ja muista piharakennuksista, kaupoista, autokorjaamoista, huoltoasemista. Jonkin matkan päässä pohjoisessa on Jyväshyvän leipomo.... Siis oli. Mutta nyt puutaloalueesta on jäljellä tämä yksi ainoa eikä sitä pikkuleipien tuoksua. Tourulan Viisikko eli Anne, Leo, Richard Blomroos, Karri ja Olli sekä Timi-koira seikkailivat puutaloalueella kesälomien salapoliisileikeissään. Heitä suorastaan kehotettiin seikkailemaan ja tekemään tutkimusmatkoja lähiympäristöön, eväiden kera. Siis aitoa viisikkoilua.

Tourula on tänä iltana viehättävän idyllinen, kun ilta-aurinko hohtaa puiden takaa. Samalla seikkailuhenkinen. Yllätyn: emme käykään kohti höyryputkia, jotka pihisevät höyryä ylös maasta eräässä Tourulan nurkassa, vaan jatkamme matkaa Tourujoen rantaan ja kävelysillalle.

Anna-tädin veneellä Viisikko pääsi tutkimaan niin hiljaa virtaavaa Tourujokea kuin Jyväsjärveä, kunnes vene katosi, eikä kukaan muistanut miten tai missä. Venettä ei koskaan löytynyt, entä mitä Timille tapahtui? Minne täältä saattaakaan päätyä...

Emme onneksi itse katoa salakäytäviin, vaan taivallamme Tourukatua vanhan hautausmaan kulmalta Puistokadulle, missä uljas maalaus pilkottaa pinkin rakennuksen seinästä, lehmusten takaa.  Pysähdy, kun huomaat talon, jonka seinään on maalattu suuri Goodyearin rengasmainos. Eräs romaanin merkityksellisistä paikoista.

He ylittävät Rajakadun ja saapuvat pian hiekkaisen harjanteen juurelle. Reipasta kävelytahtia edellämme pitävä opas luotsaa meidät ylös Taulumäkeä, missä suuntaamme Suvimäen klubitalon taakse. Hetken levähdyspaikka, ortodoksikirkon naapurissa.

Taulumäen harjun pohjoinen pää on korkea ja jyrkkä. Kun he kiipeävät rinnettä ylös, kenkiin menee hiekkaa - - -  Niin minullakin! Mitäs tuli lähdettyä liikkeelle kepeissä kangastossuissa. Ylhäällä he nousevat kivien päälle nauttimaan näköalasta. Paitsi että olemme arkimaailmassa paikassa, jossa on aikoinaan ollut Taulumäen mäkihyppytorni, olemme myös otollisessa piknikpaikassa, jossa on erinomaiset maisemat useampaankin suuntaan. Sattuisiko jollakulla olemaan eväskori mukana? Kun näen irrallaan hölköttelevän koiran, ajattelen heti romaanin Timi-koiraa. Se olisi jo aivan liikaa!

Maisemallinen tauko maistuu, sitten laskeudumme harjun huipulta alemmas. Näissä maisemissa on varmasti onkaloita, pienempiä tai suurempia. HoNsun eli Hongikon nuorisoseuran talon raunioista on jäljellä sammaloitunutta kivijalkaa. Olemme salakäytävien äärellä...  Maassa oli pimeä kolo. Miltä tuntuisikaan uskaltautua sellaisesta sisään ja tupsahtaa lopulta ulos aukosta, joka umpeutuu ennen kuin sitä ehtii tajuta?

Pysähdymme Kauppaoppilaitoksen pihapiirin nurmikolle puiden juurelle, kuin taikapiiriin. Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanin sanat kilpailevat yllättävän vahvana vieressä jyristävän liikenteen kanssa. Kun Harjun vesitornin laelta raikaa kello kahdeksan iltasoitto, olemme kaikki hiljaa.

Emme palaa yhdessä Tourulaan vaan seuraamme opastamme Tellervonpuistoon. Meitä on hemmotellut ilta-aurinkoinen sää, toisin kuin muita vastaavia kierroksia tänä kesänä, mutta siitä huolimatta ahtaudumme tiiviisti katoksen suojiin, illan viimeisten yhteisten kaunokirjallisten sanojen äärelle. Tourulan viisikko on voinut pulpahdella täälläkin, kenties. Maagisen realismin pölläyttämä kävely päättyy hiipuvassa valossa; lähden kävelemään kotia kohti. Aika ottaa romaani uudelleen esille.

*Lainaukset Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät, Atena 2010.