Jalkaisin

Lumikenkäilemään Puijolle? Kun mietimme kivaa, ulkoilua sisältävää viikonlopputekemistä kohtuullisen matkan päässä Jyväskylästä, tuli tuokin ajatus mieleen. Kuopio on siitä hauska paikka, että ihan kaupungin keskustan tuntumassa pääsee talvellakin mahtavasti liikkumaan luonnosta nauttimassa, ja erinomaiset kahvilat sekä ruokapaikat virvoittavat sekä ennen että jälkeen retken. Niinpä pakkasimme autoon myös lumikengät tälle kaupunkilomaselle. Ensimmäisenä päivänä Kuopiossa kävimme potkurilenkillä Kallavedellä , mikä antoi potkua myös Puijon retkelle, sillä olin potkuroinnin jatkoksi kävellyt Kuopion keskustasta Puijolle maisemia katsomaan. Ylämäen kapuaminen ei lannistanut, vaan laskevan ilta-auringon valossa vain vahvistui, että lumikenkäretki tälle vanhalle luonnonsuojelualueelle (perustettu 1928) oli hyvä ajatus. Siis matkaan! Puijon huipulla auton voi ajaa parkkiin Puijon tornin P-alueelle tai ennen huippua oikealle Konttilaan johtavan tien P-paikalle. Suuntasimme Konttilan...

Oi Hyyppäänvuori! Olin toiveikkaana odotellut sopivaa retkihetkeä mäkimaisemiin ja haaveillut, että talvisää osuisi kohdalleen. Niinpä iloni oli suuri, kun aurinko valaisi talvisen sinitaivaan. Edellisestä visiitistä Laukaan korkealle komistukselle oli jo aikaa! Aiemmin olin lähestynyt Hyyppäänvuoren huippua toisesta suunnasta, mutta nyt noudatin kiltisti ajo-ohjeita ja paikallisteiden opasteita Hyyppääntien P-paikalle . Tien varteen oli aurattu tilaa muutamalle autolle ja hyväksi tallattu polku ohjasi itse Hyyppäälle. Nappasin kuitenkin varuiksi lumikengät matkaan, siltä varalta että niitäkin tulisin tarvinneeksi. Polun poikki menevän kettingin jälkeen haarautui polku kahdeksi: vasemmalle kääntyi partiomajan oikopolku ja oikealle Hyyppäänvuoren polku. Nautiskelin suloisista metsämaisemista, lumen koristamista kuusista ja koivuista, jotka reunustivat loivasti ylämäkeen kohoavaa polkua. Pikkulintu liverteli ohimennen kevättervehdyksen, mutta en tietenkään tunnistanut, k...

Sallaajärven luontopolulla Jyväskylän Taka-Keljossa on tullut käytyä useamman kerran, sekä talvella että sulan maan aikaan. Polku on kivan mittainen kuljettavaksi ympäri vuoden, sillä alle kahden kilometrin (1,6 km) mittaisen reitin jaksaa talsia vaikka lumessa. Lähinnä on varottava märkiä paikkoja puron paikkeilla, ettei tule astuttua epähuomiossa lätäkköön. Tässä luontopolkuretken tunnelmia joulukuun alusta, vaihteeksi (jo toisen kerran!) taltioituna puhelimella videomuotoon. Lisätietoja Sallaajärven luontopolusta (Jyväskylän kaupungin nettisivut) Sallaajärven luontopolun kartta . Huom. karttaan merkitty pöytä-penkki-yhdistelmä reitin lopussa on huonossa hapessa (joulukuu 2017). Ajo-ohje: Sallaajärven luontopolun alkuun on matkaa Keskussairaalanmäeltä noin 7 kilometriä. Keskussairaalanmäeltä mennään aluksi Länsiväylää, sitten Ronsuntaipaleentietä pitkin yhteensä noin 6 km. Sitten käännytään oikealle Taka-Keljontielle, jolta luontopolku kääntyy noin kilometrin pä...

Ai että itsenäisyyspäiväyöretkelle? Ei Linnan juhlia telkkarista vaan #metsälinnanjuhlat? Tottahan toki! Konnevetinen Mikko Lemmetti (blogi: Sinisen repun kirous ) keksi kutsua koolle porukan Retkipaikkaan kin kirjoittavia bloggaajia talvitunnelmaiselle retkelle, yhtenä aatoksena myös testata Savotan Hawu-telttaa & kamiinaa. Koska ajankohta osui itsenäisyyspäivään, tuli tästä tietysti samalla #Suomi100-itsenäisyyspäiväyöretki.  Pakkasin kamat rinkkaan, kaapaisin valonlähteeksi myrskylyhdyn ja lähdin Rinkkaputki-blogin Annen & Heikin kimppakyydillä Konnevettä. Mukaan hyppäsivät vielä upeita valokuvia ottava Ulla Keituri ja hänen reipas koiransa Kitka . Perillä Mikon ikiomassa laavuparatiisissa meitä jo odoteltiinkin; teimme matkalla lähiruokamutkan ja poikkesimme Juonolan tilalle hakemaan aimo kimpaleen illaksi tulilla paistettavaa entrecôtea. Turusta asti ajelleet Caj ( hutkai.fi-blogi ) ja puolisonsa Katja olivat saapuneet paikalle jo yösydännä. Tä...

Koska järvien jäät ovat tänä talvena olleet hämmästyttävän otollisia kulkemiseen myös ilman suksia tai lumikenkiä, päätin lähteä päiväretkelle Palokkaan, Alvajärven ainoaan saareen. Eihän Lammassaareen ihan pikku matka täältä Tuomiojärven eteläpäästä ole, mutta tuumin että eväiden kera ja hienossa säässä matka taittuisi mukavasti. Jäällä oli jo ennestään liikkeellä hiihtäjiä, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja pilkkijöitä. Tuomiojärven yläpuolella pörräsi varjoliidin - aika mieletön sää katsella maisemia yläilmoista - mutta minua ei haitannut yhtään, kun liitäjä moottoreineen siirtyi Palokkajärven puolelle ja järvellä oli jälleen hiljaista. Jyväskylän seurakunnan omistaman Lehtisaaren (jonka palanutta päärakennusta on varmasti kaikilla ikävä) rannalla istuskeli väkeä nauttimassa auringonpaisteesta. Saari olisi oiva paikka retkikahvilalle, johon poiketa talvisella hiihto- tai kävelyretkellä... Jatkoin matkaani kohti Tuomiojärven pohjoispäätä. Olin käynyt jo muutaman kerran aie...