Siirry pääsisältöön

Lumikenkäilyä ja rekiajelua Puijolla Kuopiossa


Lumikenkäilemään Puijolle? Kun mietimme kivaa, ulkoilua sisältävää viikonlopputekemistä kohtuullisen matkan päässä Jyväskylästä, tuli tuokin ajatus mieleen. Kuopio on siitä hauska paikka, että ihan kaupungin keskustan tuntumassa pääsee talvellakin mahtavasti liikkumaan luonnosta nauttimassa, ja erinomaiset kahvilat sekä ruokapaikat virvoittavat sekä ennen että jälkeen retken. Niinpä pakkasimme autoon myös lumikengät tälle kaupunkilomaselle.

Ensimmäisenä päivänä Kuopiossa kävimme potkurilenkillä Kallavedellä, mikä antoi potkua myös Puijon retkelle, sillä olin potkuroinnin jatkoksi kävellyt Kuopion keskustasta Puijolle maisemia katsomaan. Ylämäen kapuaminen ei lannistanut, vaan laskevan ilta-auringon valossa vain vahvistui, että lumikenkäretki tälle vanhalle luonnonsuojelualueelle (perustettu 1928) oli hyvä ajatus.


Siis matkaan! Puijon huipulla auton voi ajaa parkkiin Puijon tornin P-alueelle tai ennen huippua oikealle Konttilaan johtavan tien P-paikalle. Suuntasimme Konttilan läheiselle parkkipaikalle, sonnustauduimme säärystimiin ja nappasimme lumikengät kouraan. Olin tulostanut ennen kotoa lähtöä Puijon alueen polkujen opaskartan netistä ja seurasimme sen mukaan hetken Konttilan pihaan johtavaa tietä, kunnes astuimme metsän puolelle.

Polut näyttivät sen verran hyvin tallatuilta, että ilmankin lumikenkiä olisi metsäkävelyn voinut Puijolla tehdä, mutta me päätimme kulkea myös poluttomasti.


Pian erkanimme valmiilta uralta ja läksimme tallaamaan lumeen omia jälkiämme. Lumikengät ovat siitä mahtava kulkupeli, että pakkaslumessa niillä pääsee astelemaan kevyesti lähes missä hyvänsä. Metsäsuksilla ei tällaisessa maastossa mutkittelu sujuisi yhtä sutjakasti, vaikka ne kuulemma näppärät ovatkin.


Puijon upea puusto on saanut kasvaa rauhassa vuosikymmeniä. Kuljimme Kokonmäen kierto -nimisen parin kilometrin polkureitin välimaastossa, missä upeat kuuset kurkottavat korkeuksiin.  Suuntasimme kohti Satulanotkoa.


Pysähdyimme välillä ihmettelemään tanakampien kuusten runkoja ja joidenkin yksilöiden vänkyröitä oksia. Jotain värikästä vilahti kauempana. Polkujuoksija kirmasi vauhdikkaasti menemään, hylkäämäämme lumeen tallattua polkua pitkin.


Maastossa lojui siellä sun täällä puita, jotka olivat kaatuneet ihan omia aikojaan. Niin tämäkin poikki räksähtänyt kuusi, jonka alaosa törötti korkeana lumesta, huimine pystysäleineen.


Jostain kuului jännää narinaa. Vei hetken paikantaa äänen lähde: kuusen runkoa vasten nojallaan oleva puu, joka ei ollut ihan vielä räsähtänyt poikki. Kun tuuli huojutti pystypäistä kuusta hiemankin, "nojapuun" latva narahti rungon kylkeä pitkin liikahtaessaan.

Puijon äänimaailma oli sekoitus lähi- ja kaukoääniä. Lumimaisemassa aiheutimme eniten lähiääntä me itse askeleinemme, linnunlaulua ei juuri kuulunut. Hetkittäin lunta mätkähti oksilta maahan, kenties ilmaan pyrähtäneen linnun lähdettyä tai auringon pehmitettyä lunta kylliksi. Vai olisiko ollut oravan tekosia? Jostain rinteen alapuolelta kantautui vaimeaa autoliikenteen huminaa, välillä yläilmoista kantautui lentokoneen ääni.


Vaikka lumikenkätarpominen pitikin huolen siitä, että kroppaan ei vilu päässyt tulemaan, nipisteli pakkanen sen verran, että alkoi jo tehdä kuumaa juomaa mieli. Niinpä käännyimme tekemään lumikengän jalanjälkiä Konttilan suuntaan. Olimme kulkeneet mennessä auringolta katveessa, joten puiden lomasta pilkistävät valonsäteet lämmittivät myös mieltä. Mikä ihana talvivalo!


Konttilan savolaistorpan pihapiiri oli helppo löytää, sillä paitsi että aukio erottui helposti kuusikon lomitse, olisi sinne osannut vaivatta myös eteemme tullutta tietä pitkin. Konttilassa toimii Puijon luonto- ja opastuskeskus ja sen pihapiirin opastetauluissa kerrotaan Puijon luonnosta. Konttila on avoinna useimpina päivinä iltakuuteen saakka, mutta jos sää on huonomman puoleinen, menevät ovet aiemmin kiinni.


Konttilassa pääsee tervehtimään myös eläimiä. Suloiset lampaat määkivät rauhallisina navetan päädyssä. Niitä eivät nämäkään pakkaset näyttäneet kiusaavan. 


Meidät veti Konttilaan erityisesti ulkoilukahvila, josta voi ostaa makeaa tai suolaista pikkusyötävää. Meillä ei ollut vielä nälkä, joten istahdimme viihtyisään tupaan "vain" kuumalle kaakaolle. Ja mikä ihana kaakao! Näin hyvää kaakaota en ollutkaan juonut aikoihin :)

Aloimme jo tehdä lähtöä, kun isäntä tuli tuikkaamaan tulet leivinuuniin. Kiinnostaisiko rekiajelu, hän kysäisi. No totta kai!


Olimme heti Konttilaan tultuamme käyneet tervehtimässä valjastettua suomenhevosta, mutta emmepä arvanneet, että pääsisimme vielä sen kyytiin! Miilu-ruuna odotti kärsivällisenä, että istahdimme kyytiin vällyjen alle. Kun isäntä oli siirtynyt kuskinpukille, pääsi Miilu hommiin.


Luvassa oli noin vartin mittainen kierros hevoskyytiä. Miilu lähti vetämään rekeämme lumipellon poikki kohti metsän reunaa. Reen mentävä ura kiertää Konttilan tilaa kuusikon reunojen tuntumassa, valoisissa maisemissa pysytellen.


Konttilan tuvan uunista nousi kotoisasti savu. Rekikyyti eteni mukavan rauhallista tahtia. Tätä ei voi verrata moottorikelkka-ajeluun...


Miilu kuljetti meitä Konttilan "aukean" molemmilla puolilla. Sitten isäntä ohjasti Miilun Konttilan tielle, jolla tämä entinen ravuri lähti vetämään rekeä reilumpaa vauhtia.  No, Miilun isoisä oli ravikungas Vieteri ja eno tuoreempi ravikungas Vetser. Täytyy sanoa, että tämä 27-vuotias suomenhevonen on vielä hyvässä terässä, vaikka onkin ehtinyt olla jo kymmenisen vuotta eläkkeellä Konttilassa.


Takana lumikenkäilyä ja rekiajelu, mitäs sitten? Totta kai yläilmoihin ja Puijon torniin maisemia katselemaan!


Hissi sujautti meidät hetkessä ylös Puijon torniin, jolla on korkeutta 75 metriä. Ihan ylimmälle tasanteelle ei nyt päässyt menemään, mutta kyllä siltä seuraavaksi korkeimmalta tasanteelta näkee maisemat ihan riittävän hyvin, kaikkiin ilmansuuntiin. Samalla voi tunnistaa maamerkkejä Kuopion keskustasta tai tähystää vaikkapa Tahkon suuntaan. Ja eikös tuolla ole Konttila.

Kylläpä oli ihana talviretkipäivä!

Kommentit

  1. Minulle täysin kokemattomat nuo Savon metsät! Mukavan näköistä on! Varmasti virkistävä reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep Tillariina, sitä se oli. Kuopioon menen aina todella mielelläni ja Savohan on kerrassaan ihana. Puijo on siitä erinomainen, että sinne voi vaikka kävellä keskustasta, matkaa on niin vähän :)

      Poista
  2. Muutama viikko takaperin Puijolla käyneenä, voin vain nyökytellä kun luin tekstiäsi. Kaunista siellä on ja tornista upeat maisemat avautuvat jokaiseen ilmansuuntaan.
    Kiitos upeasta retkiselostuksesta:)
    Tuo Konttila oli itselleni aivan uusi tuttavuus, täytyypä pitää mielessä kun seuraavaksi suuntaamme Kuopion suuntaan.
    Niin ja lumikenkäily on ihan huippua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annikka! Konttilaa ei kauheasti mainosteta, se on vähän niitä "pitää tietää" -paikkoja, joten olen kiitollinen paikallisille tietolähteilleni... Lämpimästi suosittelen visiittiä Konttilaan, tila on avoinna kaikkina vuodenaikoina.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…