Jalkaisin

Aina ei voi tietää, mihin päätyy, kun lähtee kävelyretkelle. Lähdin kävelylle Könkkölästä, Köhniönjärven pohjoispäästä Lumopolkua pitkin ja saavuin järven toisen pään kierrettyäni junaradan varteen. Olin ajatellut kiertää Köhniönjärven, mutta radan länsipuolella olevat upeat jääpuikkomuodostelmat saivat minut ihan muihin aatoksiin. Vain koska jääpuikot saivat minut muistelemaan, että jossain ei-kauhean-kaukana piti olla luola. Kaivoin takin taskusta esille vanhan ja repaleisen Jyväskylän ulkoilukarttani, jonka tarkkuus (1:50 000) ei ole niitä huikeimpia luolan etsintään. Etenkin kun kyseistä luolaa ei ole siihen karttaan merkitty. Huokasin ja kaivaessani kännykkää esille takin sisätaskusta toivoin, että puhelimen akku sietäisi parinkymmenen asteen pakkasta edes sen verran, että saisin selville luolan tarkemmat koordinaatit. Pelastus löytyi, koska muistin että Judinin Jussi oli kirjoittanut jutun luolasta Retkipaikka-sivustolle . Vilkaisin nopeasti jutun karttalinkistä ...

Huomasin ohimennen Könkkölän tienhaarassa käsin tehdyn viitan: Lumopolku . Koska kauemmas suunnittelemani kävelyretki meni nelipyöräisen (pakkas)oikuttelun takia mönkään, oli aamupäivällä ohi vilahtanut kyltti hyvä syy laskeutua Könkkölän lumivalkoiseen pihaan. Uljas päärakennus kylpi viileänvilakassa valossa ja Köhniönjärven rannassa vallitsi hykerryttävä hiljaisuus. Könkkölän pihan laidalla lepäsivät talviuniset aitta ja makasiini. "Myllynkivipöydän" keskellä lehdetön puu kurotti oksiaan laveammalle. Puupoloisella on valmiiksi korsetti paikallaan, ettei sen hoikka uuma pääse kasvamaan yli säädetyn. Astelin rinnettä alas. Vain muutamia jalanjälkiä oli edelläni ohuessa lumikerroksessa. Lumopolun kylttejä ei vielä näkynyt, mutta oletinkin että se löytyisi lähempää Köhniönjärven rantaa. Saapuessani rannan tuntumaan löytyi oikealta puolelta vielä yksi soma rakennus. Mikä lieneekään tämä pitsireunuksen räystääseensä koristukseksi saanut tönö? Lumopolun viitta osoitti ...

Käännyin Kypärätielle sopivasti ennen kuin Kypärämäki olisi alkanut tuntua jyrkemmältä. Siellä tuli tehtyä talven ensimmäisen potkurihavainto! Tiet ovatkin nyt loistavassa kunnossa potkutteluun. Mutta hmm, Ararat-ravintolan sijainniksi sopisi  paremmin toisella puolella Kypärämäkeä oleva Vuorikatu...Lähinurkilla on myös Erä-Kukka. Kukkakaupan nimen innoittamana suuntasin pikkukatujen kautta lumiselle metsäpolulle. Nyt kun maasto on lumen peittämä, ei voi tietää, kulkeeko kävelytien levyistä uraa vai mitä on jalkojen alla. Laskeuduin polkua rintamamiestalojen reunustamalta Kangaskadulta alas radan varteen, missä ura jatkui kohti Köhniönjärveä. Mäyränpolun risteyksessä näkyivät jo Kotalammen sekä Ladunmajan viitat ja kävelytie jatkui hiihtolatujen reunustamana. Vastaan tullut hiihtäjä tervehti iloisesti, vaikka varmasti arvasi että olin jatkamassa matkaa latujen välistä. Luisteluhiihtoa varten uraa ei kuitenkaan ollut vielä lanattu. Käännyin hyvin pian alas Köhniönjärven jäälle,...