Siirry pääsisältöön

Lumopolulla Köhniöllä, Jyväskylä

Huomasin ohimennen Könkkölän tienhaarassa käsin tehdyn viitan: Lumopolku. Koska kauemmas suunnittelemani kävelyretki meni nelipyöräisen (pakkas)oikuttelun takia mönkään, oli aamupäivällä ohi vilahtanut kyltti hyvä syy laskeutua Könkkölän lumivalkoiseen pihaan. Uljas päärakennus kylpi viileänvilakassa valossa ja Köhniönjärven rannassa vallitsi hykerryttävä hiljaisuus.
Könkkölän pihan laidalla lepäsivät talviuniset aitta ja makasiini. "Myllynkivipöydän" keskellä lehdetön puu kurotti oksiaan laveammalle. Puupoloisella on valmiiksi korsetti paikallaan, ettei sen hoikka uuma pääse kasvamaan yli säädetyn.

Astelin rinnettä alas. Vain muutamia jalanjälkiä oli edelläni ohuessa lumikerroksessa. Lumopolun kylttejä ei vielä näkynyt, mutta oletinkin että se löytyisi lähempää Köhniönjärven rantaa.
Saapuessani rannan tuntumaan löytyi oikealta puolelta vielä yksi soma rakennus. Mikä lieneekään tämä pitsireunuksen räystääseensä koristukseksi saanut tönö? Lumopolun viitta osoitti vasemmalle, mutta katsahdin kuitenkin tarkemmin myös oikealle, olisiko siellä tulojälkiä. Kiertääkö Lumopolku kenties koko Köhniönjärven?

Lumopolun reitistä sai tietysti parhaiten selvän sillä, että lähti seuraamaan polun viittaa. Kuusien reunustamaa, loivasti ylämäkeen jatkuvaa  kujaa voi oikaista Vesangantien varteen (jossa ei ole kävelytietä vastassa - vain polku toisella puolen tietä), mutta Lumopolku kääntyi viehättävämmälle reitille, Köhniönjärven puoleen.
Polun viitat ihastuttivat heti. Ensimmäisessä viitassa oli tekstin lisäksi tassun kuvia, tässä herkkutatteja. Lumo-nimi viittaa nuorten Lumopajaan eli nuorten taidetyöpajaan, joka toimii Könkkölässä rakentamssa ympäristön toimintaa. Itse aloin odottaa polulta talven lumoa.
Auringon valo siilautui järven suunnasta puiden lomitse aina polun alkua vartioivan vanhan kuusen runkoon saakka. Hento lumikerros narskahteli jalkojen alla, oksat ja varvut rasahtelivat, kun astuin polku-uralta syrjään. Jalanjäljistä päätellen edelläni oli kulkenut yksi kaksijalkainen, yhden nelijalkaisen kera.
Kun Lumopolku siirtyi yhä lähemmäs järven rantaa, lumouduin huikaisevasta valosta, joka kirkasti pakkasmaiseman taivaallisen kauniiksi. Niin, sen enempää ei tarvita. Valo.
Vaikka kaipaankin maahan paljon paksumpaa lumikerrosta, mahtavaa että edes tämän verran valkoista on laskeutunut ja jäänyt maisemaa maalaamaan. Valon ja varjojen leikki on niin toisenlaista lumitalvena kuin syksyyn juuttuneena märkänä kautena.
Umpijäiseksi jämähtänyt polun pohja kertoi siitä, että maapohja ei ole kyennyt imemään kaikkea niskaansa saamaansa sadetta. Joissakin kohdin sai olla oikeasti tarkkana.
Köhniönjärven rantaa pitkin kulkevan polun ihana juttu on se, että järvi on todellakin koko ajan vain muutaman metrin päässä - tai jopa lähempänä. Kun tulin järvelle päin kellahtaneen männyn kohdalle, loikkasin jäälle, joka oli jo taatusti kulkukelpoista. Nyt oli harvinainen tilaisuus päästä kiertämään mänty - kesällä se pitäisi tehdä uimalla! Kauempana jäällä näin ohuesta lumipeitteestä nauttivan, vauhdikkaasti etenevän retkiluistelijan ja muutamia kävelijöitä. 
Hetken leikin ajatuksella, että kävelisinkin polun sijasta jäätä pitkin Köhniönjärven toiseen päähän, mutta palasin kuitenkin maan kamaralle. Suopursut olivat saaneet ylleen hauskoja lumihattuja, tämäkin yksilö keikisteli perhosmaisen luomuksen alla. Osa suopursuista oli ryhmittynyt yhteen pitämään sylissään isompaa, kevyttä lumipeitettä. Sitä suloista pakkashöttöä.
Polku jatkui rantaviivaa myötäillen kapeana ja melko muhkuraisena. Jos kohta polku kulkee tasaisessa maastossa, on sen pinta paikoin hyvinkin epätasainen, joko lukuisien puunjuurien tai kivien vuoksi. Siispä se ei sovellu huonojalkaisille.

Kirkkaan pinkit maalitäplät puissa ohjasivat kulkua eteenpäin, ohi parin epävirallisen näköisen nuotiopaikan, joista toisessa oli penkin alle koottu valmiita polttopuita. Eipä tullut varauduttua tulentekovälineillä! Kun sitten yhytin Killeriltä tulevankävelytien,  loppuivat pinkit opastetäplät ja arvattavasti samalla myös Lumopolku, tai ainakin sen toistaiseksi valmis osuus. Lumopolun rakentamista Köhniönjärven rantamaisemiin jatketaan keväällä 2016. On kiva nähdä, millainen polku on valmiina!
Vaikka Lumopolku näytti loppuneen, päätin jatkaa matkaa Köhniönjärven ympäri. Avantouimareiden paikalla ei ollut polskijoita, mutta vesipumppu pitää uintipaikan hyvin sulana näillä äreämmilläkin pakkasilla. Naisten pukuhuoneen ovenkahvaa koristi neulegraffiti, joka oli uimarien märistä käsistä kostuneena jäätynyt koppuraksi.

Köhniönjärven uimarannalta kävelin eteenpäin kapeaa rantapolkua aina purolle saakka, jossa virtaava vesi muuten laskee lopulta Jyväsjärveen saakka. Virtaus oli nyt heikohkoa, mutta sen verran sitä riitti, että uoma ei ollut aivan umpijäässä.
Kapusin kapealle ristikkoaidalle, jonka päällyslankkua pitkin pääsi varovasti kulkien ylittämään puron uoman. 
Sulan veden ylle kaareutuvat koivunoksat olivat saaneet kauniin lumikuorrutteen päälleen ja mustana päilyvä vesi oli upea kontrasti puhtaanvalkoiselle lumelle. Tässä paikassa saattoi kuvitella olevansa kauempanakin Jyväskylän keskustasta!

Nousin järven rannasta ylös radanvarteen, missä vastassa oli ratakiskoja. Muutama junavuoro päivässä kolkuttelee vielä tätä rataosuutta pitkin Jyväskylästä Keuruun suuntaan ja takaisin. Edessäni oli maisema joka oli sävyiltään lähes kuin mustavalkoisesta valokuvasta. Graafista kauneutta.
Ylitin ratakiskot ja säpsähdin, kun näin radanvarsikallioita koristavat upeat jääpuikot. Vettä oli ehtinyt alkutalvesta virrata kallioseinämiä pitkin sen verran runsaasti, että luonnon jäätaideteoksilla ei ollut raaka-aineongelmia. 
Ajattelin jääpuikkojen rykelmiä katsoessani satumetsää, peikkoja, menninkäisiä, metsän olentoja. Sitten mieleeni pyrkivät luolat. Eikös jossain täällä päin ollut jokin hieno luola?
Kauempaa kantautuva, mutta lähemmäs kiirivä ääni keskeytti ajatukseni. Juna! Vihreävalkoinen VR:n vempele kiiti vauhdikkaasti ohitseni turvallisen etäisyyden päästä, sillä olin aivan metsän rajalla. Niin, se luola... Jossain Keltinmäen suunnallahan se taisi olla. Ja niinpä karkasin tältä seisomalta pois Köhniönjärven maisemista sivupolulle, luolaretkelle. Siitä erikseen toisen kerran.

Parin tunnin päästä, kun valon määrä oli jo aloittanut hiipumisen, palasin kuitenkin tähän samaan paikkaan jatkamaan toviksi keskeytynyttä matkaani Köhniönjärven ympäri. Radanvartta tallustaminen ei ihmeemmin houkuttanut, eikä kummoisempaa polkua näyttänyt radan ja rantaviivan välissä olevan, siispä laskeuduin takaisin alas järvelle.
Siellä kohtasin myös Lumopolun tunnusvärin eli kirkkaan pinkin yhden kuusen kyljestä, mutta tässä ei kuitenkaan ollut virallisia reittimerkkejä, vaan hieman epävirallisempi naamataulu. Katsotaan, yltääkö Lumopolku vielä joskus tänne saakka ja jopa järven ympäri.

Paluumatka Könkkölään sujui mukavimmin pitkin Köhniönjärven jäätä, missä ei ollut edes liukasta, kiitos kävelyyn juuri sopivan lumipeitteen. Kävelin toisten kävelijöiden jälkiä seuraten lähellä rantaa, ohittaen myös muutamia jäähän kairattuja reikiä. Liekö olleet kalastamassa vai ainoastaan tarkistamassa jään paksuutta. Jäällä näkyi enää pari muuta kävelijää ja luistelijaa, kunnes hekin poistuivat, ja loppumatkasta olin ainoa jääkulkija. ¨

Nousin rantaan saunan laiturin viertä pitkin ja seurasin sitten Lumopolun viereistä kuusikujaa Vesangantielle. Hämärä laskeutui, pakkanen pörhisteli kulmiaan ja kuorrutti huppuni karvareunuksen. Enää viimeiset kilometrit, sitten ehdottomasti kuppi kuumaa!

Kommentit

  1. Onneksi olkoon! Olet kyllä mestari löytämään hienoja polkuja!

    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos... Hienoja polkuja on kaunis maamme täynnä!

      Poista
  2. Hienoja kuvia, nuoruuteni maisemista. Olen palannut 42 vuoden jälkeen takaisin Jyväskylän seudulle! tuonne lähdenkin patikoimaan heti kun säät sallii! Kiitoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja tervetuloa takaisin! Tällä hetkellä tuiskuttaa, joten kannattaa varoa tuulen puhaltaman lumen alle nyt kenties jääviä jäisiä paikkoja eritoten Lumopolun alkupäässä.

      Poista
  3. Aivan ihana esittely Lumopolusta. Kiitos. Nuoret ovat tosiaan ahkeroineet viime syksyn ja keväällä työ jatkuu :).

    Terveisin

    työvalmentaja Kaisa, Könkkölä.

    ps. ja tosiaan se pinkki naaman kuva puun kyljessä ei ollut lumopajan tekosia vaikka samaa väriä oli näköjään käytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odotan koko polun valmistumista. Polku on loistoidea!

      Kyllä sen arvasi, että joku muu on käynyt paria puuta sotkemassa, lumopolkulaiset eivät olisi sitä tehneet.

      Poista
  4. Hyvät polut kulkee Köhniöjärven ympäri, sitä on monesti koirien kanssa kierretty. Sieltä lähempää Keuruun tietä pääsee polkua pitkin hakkuuaukolle, joka johdattaa Keuruuntien yli ja sieltä suoraan Mäyrämäkeen/Mustalammelle. Mustalammella on kanssa mukavia polkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siellä päin juurikaan seikkaillut, pitää siis laajentaa reviiriä! Talvipäivien ainoa ongelma on, että valoisa aika on lyhyehkö ja kamerakin tykkäisi enemmästä valosta.

      Poista
  5. Keski-Suomen museo kertoi Twitterin välityksellä lisäinfoa kauniista valkoisesta pikkurakennuksesta Könkkölän pihassa. Kiitos!

    Se soma pieni "koppi" on ollut aikanaan Jyväskylän kirkkopuistossa ja se palveli kaupunkilaisia julkisena kaivona! Toivottavasti lumopolkulaiset tai kaupunki hoitavat paikalle tästä kertovan kyltin, sillä rakennus on varmasti askarruttanut muitakin kävijöitä.

    http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo
    https://twitter.com/ksmuseo

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…