Jalkaisin

Tutkin Sumiaisten karttaa. Lähitienoilla sijaitsevassa Keiteleen Pynnönsaaressa , pienen melontamatkan päässä näytti kartan perusteella olevan aivan erityinen puu, ihan karttamerkillä merkattu. Tästä yksilöstä kerrottiin  Hymy -lehden luontosarjassa vuonna 2007, että "Suomen paksuin kuusi on kasvanut Sumiaisten Pynnönsaaressa Rautiaisen talon rajalla mäenrinteessä. Sen ympärysmitta on 470 senttiä ja se haarautuu miehen korkeudelta kahdeksi." Kasvanut? Haarautuu? Täytyyhän puujättiä käydä katsomassa. Rantauduin saareen toiveikkaana ja kapusin kajakista. Saaren uumeniin lähti rannasta metsäkoneen ura. Hieman uhkaavaa? No, eihän erityispuita kaadeta noin vain! Rannasta oli vain lyhyt matka paikkaan, mistä jättipuun piti löytymän. Vaan eipä erottunut maastosta mitään elämää suurempaa puuyksilöä, ei kuusta eikä muuta. Vain ihan tavallisen paksuista runkoa. Mutta sitten hoksasin. Vadelma- ja herukkapuskien keskellä töröttävä korkea "kanto" olikin jättikuusen ...

Olen lähtenyt kävelemään Myllyjärveltä kohti Ladun Majaa. Kävelytie on jäänyt jo taakse ja askellan pitkin piennarta; onneksi tähän suuntaan kulkiessa tien laidassa mahtuu kulkemaan kohtalaisesti, eivätkä autot pyyhkäise ihan sentin päästä ohitse. Kun Mustankorkean kaatopaikan risteyksen kohdalla vastaan tulee myös käsin tehty puukyltti, yllätyn iloisesti, sillä en ole yhtään muistanut, että tällä kävelymatkalla olisi mitään spesiaalia. Mutta onhan täällä: jättiläiskuusi . Siispä käännyn Ronsuntaipaleentieltä vasemmalle. Eihän jättiläiskuusta voi vastustaa. Ja onhan sillä nimikin: Rainer. Yhä jännittävämpää! Jälleen käännös vasempaan; seuraan edellisen kulkijan jalanjälkiä lumessa alamäkeen. Ympärilläni on luonnollisesti vanhaa kuusimetsää. Lyhyen matkan päässä tämä Rainer-jättiläiskuusi jo odottaakin. Kuusikossa on lukuisia muitakin tukevia kuusia, mutta tämä yli satavuotias yksilö on mitattu tilavuudeltaan Suomen suurimmaksi kuuseksi vuonna 2007 . Opasteessa kehotetaan hala...