Siirry pääsisältöön

Jättikuusta etsimässä, Sumiainen

Tutkin Sumiaisten karttaa. Lähitienoilla sijaitsevassa Keiteleen Pynnönsaaressa, pienen melontamatkan päässä näytti kartan perusteella olevan aivan erityinen puu, ihan karttamerkillä merkattu. Tästä yksilöstä kerrottiin  Hymy-lehden luontosarjassa vuonna 2007, että "Suomen paksuin kuusi on kasvanut Sumiaisten Pynnönsaaressa Rautiaisen talon rajalla mäenrinteessä. Sen ympärysmitta on 470 senttiä ja se haarautuu miehen korkeudelta kahdeksi." Kasvanut? Haarautuu? Täytyyhän puujättiä käydä katsomassa.

Rantauduin saareen toiveikkaana ja kapusin kajakista. Saaren uumeniin lähti rannasta metsäkoneen ura. Hieman uhkaavaa? No, eihän erityispuita kaadeta noin vain! Rannasta oli vain lyhyt matka paikkaan, mistä jättipuun piti löytymän. Vaan eipä erottunut maastosta mitään elämää suurempaa puuyksilöä, ei kuusta eikä muuta. Vain ihan tavallisen paksuista runkoa.
Mutta sitten hoksasin. Vadelma- ja herukkapuskien keskellä töröttävä korkea "kanto" olikin jättikuusen jäänne! Suomen paksuimmaksi kuuseksi aiemmin tituleerattu puu oli nyt siis entinen suuruus.
Raivasin tieni varovasti piikikkäiden vadelmapuskien läpi kuusen maassa makaavan, kaatuneen rungon luo. Aikamoinen kuusi tämä on kyllä ollut.
Mittanauhaa ei sattunut olemaan mukana, mutta oli helppo uskoa, että kaksihaaraisen kuusen ympärysmitta on ollut lähellä viittä metriä. Auki levitetyt käteni eivät yltäneet edes puoliväliin kuusen ympärystä.

En siis tavannut tällä retkellä Suomen paksuinta kuusta, vaan entisen sellaisen jäänteet, vieläkin muhkeat sellaiset. Ennen saaresta lähtöäni kuulin lähitalosta, että kaksihaaraisen kuusivanhuksen toinen haara joutui ukkosen uhriksi vuonna 1972. Lopullinen kuolinisku puulle tuli vuonna 2007, jolloin ukkonen osui kuuseen toisen kerran, kohtalokkain seurauksin.

Missäköhän lienee Suomen paksuin kuusi tällä hetkellä?

Kommentit

  1. Voihan surku. Tuollaiset puuvanhukset ja jättiläiset ovat komeita, mutta eivät nekään ikuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto antaa, luonto ottaa. Suomen pisimmäksi mitattu kuusi kasvoi aiemmin Muuramessa, mutta sekin sortui myrskyssä marraskuussa 2013. (http://retkipaikka.fi/vapaa/pitkan-kuusen-polku-muurame/)

      Keski-Suomen ennätyspuut ovat näemmä uhanalainen laji, mutta komeita vanhoja puita löytyy vielä ihan muutaman kilometrin säteellä Jyväskylän keskustasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…