Siirry pääsisältöön

Salamajärven kansallispuistossa: Metsäperäläisen taival

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee pohjoisen Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan rajamaastossa, Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien alueella. Ihan loppumatka puistoon on pikkutietä, jonka varteen voisi lisätä vielä "vahvistukseksi" opastekyltin tai pari, mutta onneksi painoin mieleeni loppumatkan kartan jo ennen lähtöä ja osuin kerralla oikeaan. Kuulemma navigaattorit eivät kuulemma vielä aina löydä tänne, joten kartta voi olla joskus helpompi apuri. Vietin hetken luontotuvalla, tutkailin karttoja ja saatuani reittivinkkejä lainasin laminoidun kartan kävelylle. Tosi hyvä idea tuo lainakartta lähipoluille!
Salamajärvellä on useita erimittaisia polkuja tarvottavaksi. Tähän hetkeen Metsäperäläisen taival (6,2 km) tuntui sopivan pituiselta reitiltä, lisäksi tuntui kivalta ajatukselta kävellä Ison Koirajärven ympäri, eli ei tarvitsisi seurata samoja jälkiä takaisin. Kävelin luontotuvalta Ison Koirajärven ja Pienen Koirajärven välistä kannasta pitkin telttailualueelle, jolta löytyi myös suojaisa, kotamainen tulipaikka. Sopiva paikka kaivaa repusta sadetakki pienen sadekuuron ajaksi.
Kansallispuistoon saapui samoihin aikoihin bussilastillinen ulkomaalaisia nuoria, jotka pystyttivät salamannopeasti telttansa. Selvästi ties kuinka monetta kertaa - no, ehkä sade pisti pikkuisen lisää vauhtia touhuun.
Lähdin itse seuraamaan vihreällä värillä merkittyä Metsäperäläisen polkua helppokulkuiseen kangasmaastoon, joka suorastaan pursusi mustikoita. Iloinen yllätys, sillä mustikoihin ei tänä vuonna ollutkaan monessa paikassa  tullut törmättyä.
Kohta edessä oli kivikkoisempaa rantamaastoa, jossa tuli ihan erämaafiilis. Etenkin kun polulla ja sen ympäristössä vallitsi suloinen hiljaisuus. Vain hissukseen hupulle tipahtelevat sadepisarat pitivät pienen pientä ääntä.
Polkukin muuttui hieman "karheammaksi" jalkojen alla. Luonto on päällystänyt polun kestävin kivilaatoin, jotka eivät muodosta ihan sileää kulkuväylää, mutta liukastumisen pelkoa ei rauhallisella kulkutahdilla ole. Sadekuuro loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Hiiliniemen kohdalla käännyin muutaman askeleen sivuun ja menin viettämään evästaukoa tulipaikalla, tosin nuotiotta. Kaivoin pienen kiikarini repun taskusta ja seurasin hetken aikaa läheisen saaren lähellä uiskentelevaa lintupoikuetta. Taisi olla ensimmäinen kerta, että näin kuikkaperheen pienokaisia! Eväsleivistä vapautui onneksi pieni tyhjä pussi, johon noukin edellisten kävijöiden "unohtaman" tyhjän pataruokapussin ja sinappiputkilon, nyt pois vietäviksi. Hohoi, olkaapa kilttejä ja viekää aina itse omat roskanne pois, täällä ei ole jätehuoltoa!
Niemen kärjessä keikisteli pari komeaa mäntyä, joista toinen oli jo hyvää vauhtia kelottunut ja kuoriutui kaarnastaan. Oksista kuuluu varmasti hyvät huminat kovalla tuulella.
Jatkoin matkaa kangasmaastossa, popsin edelleen mustikoita ja ihastelin kukkimisensa aloittaneita kanervia, hengitin hyväätekevää ilmaa. Kun aurinko mönki taas esiin, maasto muuttui kosteammaksi ja pitkokset johdattivat suopursukaistaleen yli.
Ja voi näitä mustikoita! Astelin eteenpäin kartta oikeassa kädessä ja vasemmalla noukin herkkumustikoita polun varresta.
Iso Koirajärvi väikkyi vieressä, pilvet heijastuivat veden tyyneen pintaan. Rauha. Kun polku kääntyi rannasta hetkeksi vähän kauemmas, teki ura pienen mutkan, sillä muutama puu oli myrskyssä kopsahtanut tantereeseen ja moottorisahaa oli jo tarvittu väylän avaamiseen. Onneksi vain pienellä alalla.
Pahkahongankankaalla oli vastassa tosi hieno kotalaavu, jonka peränurkkaan oli joltakulta lapsikulkijalta unohtunut pieni pehmoeläin, vaaleanruskea-valkoinen pupu. Ettei vain Aleksi, joka oli 27.7. kirjoittanut vieraskirjaan isoin kirjaimin: OLI KOTI-IKÄVÄ!!!!!!... Rannassa laavun edustalla lekotteli lukemassa / onkeaan tutkimassa pariskunta, jota moikkasin, mutta en saanut sanaakaan vastaukseksi parista yrityksestä huolimatta. Hoksasin vasta lähdettyäni eteenpäin, että luultavasti meiltä puuttui yhteinen kieli ja englanninkielinen tervehdys olisi kenties herättänyt enemmän vastakaikua.
Metsäperäläisen polku kulkee kerrassaan viehättävissä maisemissa. Karuissa, kivikkoisissa rannoissa on jotain puoleensavetävää. Ystävällistä kyllä, myös itikat ja paarmat pysyttelivät poissa ja sain nauttia kulkemisesta shorteissa ja t-paidassa, vailla jatkuvaa tarvetta hutkia pikkusiivekkäitä tiehensä.
Seuraavalla suopätkällä suopursut ja pensaat puskivat jo pitkoksille, mutta pian olin taas komeiden mäntyjen keskellä. Takaani kuului askelia ja vierasta kieltä. Telttailevat nuoret olivat selvästi lähteneet lenkille, sillä myös vastaani alkoi tulla Ison Koirajärven kiertäjiä pienissä ryhmissä. Hekin olivat hoksanneet mahtavan kävelykelin.

Lähellä Koirasalmen luontotupaa rantakivikkoa putkahti taas esiin. Ainakin tämän retken perusteella Salamajärven kansallispuisto eroaa karuudessaan aika lailla esimerkiksi Saarijärven Pyhä-Häkin maisemista. Ennen poislähtöä kävin vielä paitsi palauttamassa luontotuvalta lainaamani polkukartan, myös ostamassa omaksi alueen retkeilykartan, sillä tänne tekee ehdottomasti mieli tulla uudestaan tutustumaan myös muihin reitteihin. Kerrassaan hieno retkikohde!

Kommentit

  1. Voin kyllä suositella pidempääkin tutustumista Salamajärveen; tuli viime syksynä kierrettyä siellä Hirvaan kierros (58 km). Ilman telttaakin pärjää mainiosti, reitin varrella on siksi paljon laavuja, kotia ja pari autiotupaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hyvältä, sillä liikun mieluiten ilman telttaa eli kevyemmin kantamuksin. Ja tuo olisi kivan pituinen kierros!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…