Jalkaisin

Leppoisa sunnuntai, joutilasta aikaa ja sijainti Tampereen keskustassa, ei erityisiä suunnitelmia. Ihanan vapaa tunne, kun ei ole valmista määränpäätä, vaan voi ihan rauhassa kuljeskella. Puikkelehdimme parilla sivukadulla, sitten poikkesimme Hämeenkadulle. Hauskoja punaisia penkkejä tekonurmikaistaleiden päällä, jättikokoisia (niinikään) punaisia "kukkaruukkuja" istutuksineen ja kerrassaan ihastuttava puurakennelma! Mikä ihme se on? Peuhu-paviljonki , kertoi mustien paanujen peittämän, sisältä valoisan ja vallattoman paviljongin seinään kiinnitetty yhteistyökumppanien laatta. Viehko! Saakohan se jäädä paikalleen talveksikin? Hetken tuumimisen jälkeen (kahviloita riittää valittavaksi asti) lähdimme astelemaan Stockmannin viereistä kujaa kohti Ojakatua. Pjotr Zbierski n sähkökaappikuvan, sarjasta Love has to be reinvented (2012-) pysäytti kivitalon seinän eteen. Uljas kuva pienestä pojasta. Tampereen taidemuseo ja sähkölaitos ovat onneksi mahdollistaneet jälleen uuden ta...

Tuija Markonsalo, Henkioppaita ja ampiaisia Ilta Helsingin keskustassa, enkä jaksa katettua ostosparatiisihyrinää hetkeä kauempaa. Käännyn vilinästä iltakävelylle väljempiin maisemiin Yrjönkadulle, sitten Eerikinkadulle, päämääränä enintään sopiva vastaantuleva kahvila tai teehuone. Katseeni kääntyy erään sähkönjakokaapin kohdalla vasemmalle. Kai tämä on jo tapa, vilkaista mitä kaapissa on. Ja taideteoshan siitä löytyy, mutta mietin, miksi en muista tätä lainkaan. Olen kuitenkin kulkenut tällä kadulla aiemminkin sähkökaappien taideteoksia katsomassa. Hmm! Jatkan uteliaana matkaa Eerikinkadun vasenta laitaa eteenpäin ja pian kohtaan toisen samantyylisen taideteoksen. Tyyliteltyä kukkatapettia vasten Green Dayn naamakuvia, älypuhelimia, ihmeellinen internet ja sähköistä hurmiota... Nyt paljastuu näiden töiden tekijäkin: Tuija Markonsalo . Uusi yhteys . Nyt on jo pakko kaivaa oma viksuvimpain taskusta ja etsiä lisätietoja, minne päin teossarja kenties jatkuu. Saan googlailla j...

Vapaudenkatu 18 huhtikuussa 2014 Sähkönjakokaappitaideteos - mikä sanahirviö! Sähkönjakokaapit (tuttavallisemmin sähkökaapit tai jakokaapit) eivät sentään ole hirviöitä, vaan usein melko huomaamaton osa kaupunkikuvaa. Paitsi jos kaappien (useimmiten) oliivinvihreään tai tummanharmaaseen metallipintaan on ilmestynyt suttuista söherrystä. Vapaudenkatu 18 - Hanna Mikkola, Vaikka on myrsky (17.5.2014) Mutta joskus kaapit voivat myös piristää. Viehätyin itse sähkökaappien taideteoksista ensi kertaa vuonna 2010, jolloin Tampereella vastaan tuli Taidetta jakokaapeissa -projektin teoskokoelma. Kävelin silloin mukavan rundin viidentoista jakokaapin reitillä ja ajattelin, että toivottavasti idea rantautuu myös Jyväskylään. Sittemmin olen nauttinut sähkökaappeihin kiinnitetyistä taideteoksista lisää niin Tampereella , Turussa kuin Helsingissä ja viimein viime vuonna myös Jyväskylässä. Jyväskylässä Yläkaupungin Yö ja Jyväskylän Energia toteuttivat nyt taidekaappiprojektin toista kerta...

Olen Eerikinkadun alkupäässä. On päätettävä, kumpaa puolta lähteä kävelemään Järjestys - Epäjärjestys - katugallerian Eerikinkadun kahdentoista työn kokoelmaa. Valitsen kadun eteläpuolen - ainahan sitä kadun yli pääsee, jos ensimmäinen työ onkin toisella puolella. Osuin kuitenkin oikeaan: Päivi Koskisen Mikko löytyy heti läheisestä sähkönjakokaapista samalta puolelta katua. Voi Mikko-parkaa! Toivottavasti kyseessä ei ole jääkylmä suihku. Ainakin hän hallitsee muotokuvassa ilmeensä täydellisesti. Marja-Elina Uusituvan sähköinen valokuva Intiasta sopii erinomaisesti sähkökaappiin, Laurene Bois-Mariagen hienosti valaistu, jännittävä asetelma panee miettimään, kuinka pitkään ylinnä keikkuva kananmuna pysyi eheänä. Vai oliko se keitetty? Entäpä Susanna Aution riemastuttavat eläinpalapelityöt... Niiden edessä on parasta kokea oivaltamisen ilo eikä lukea välittömästi teoksen nimeä! Hihityttää. Harri Hemmilän Unheimlich II on saanut alkuperäisen yksinkertaisuutensa keskelle...

Eläintarhanlahti, Helsinki. Eläinvalikoima ei tosin ensi katsomalta vaikuta hälyttävän suurelta, sillä juuri nyt se on kutistunut puistonurmikolla lepäileviin ja vedessä puljaileviin lintuihin. Hennoin pisaroin ripsahteleva sadekuuro saa aprikoimaan, tarvitsenko sadenuttua vai pärjäänkö ilman. Sen ohella, että mihin suuntaan tästä lähtisin... Käännyn oikealle, Tokoinlahden suuntaan, sillä sitäkin kautta pääsee kävellen mukavasti Helsingin keskustaan.  Ohitan Café Piritan - vielä ei ole tauon paikka - ja lähestyn ratakiskojen tihentymää. Koska aion ylittää ratapihan, käännyn oikealle, kohti kiskojen yli vievää kevyen liikenteen siltaa. Pienen koirapuiston sisäpuolella on Eläintarhan alueelle loistavasti sopiva veistos: junien suuntaan tähyilevä strutsi. Olen lukuisia kertoja Helsinkiin tullessani katsonut strutsia junan ikkunasta ja miettinyt, milloin näkisin sen lähietäisyydeltä. Viimein toive toteutuu! Junalla voi niin lentokyvytön kuin -haluton olento matkata kauemmas, jo...