Siirry pääsisältöön

Syystaidevälähdyksiä, Tampere

Leppoisa sunnuntai, joutilasta aikaa ja sijainti Tampereen keskustassa, ei erityisiä suunnitelmia. Ihanan vapaa tunne, kun ei ole valmista määränpäätä, vaan voi ihan rauhassa kuljeskella. Puikkelehdimme parilla sivukadulla, sitten poikkesimme Hämeenkadulle. Hauskoja punaisia penkkejä tekonurmikaistaleiden päällä, jättikokoisia (niinikään) punaisia "kukkaruukkuja" istutuksineen ja kerrassaan ihastuttava puurakennelma! Mikä ihme se on? Peuhu-paviljonki, kertoi mustien paanujen peittämän, sisältä valoisan ja vallattoman paviljongin seinään kiinnitetty yhteistyökumppanien laatta. Viehko! Saakohan se jäädä paikalleen talveksikin?
Hetken tuumimisen jälkeen (kahviloita riittää valittavaksi asti) lähdimme astelemaan Stockmannin viereistä kujaa kohti Ojakatua. Pjotr Zbierskin sähkökaappikuvan, sarjasta Love has to be reinvented (2012-) pysäytti kivitalon seinän eteen. Uljas kuva pienestä pojasta. Tampereen taidemuseo ja sähkölaitos ovat onneksi mahdollistaneet jälleen uuden taideteossarjan kaupungin kaduille. Kulttuuriteko.
Vaikka olenkin oikeasti teeihminen, nautin joskus myös kupposen herkkukahvia. Ja aina kun olen Tampereella, yritän päästä edes hetkeksi kahvila Runoon - siellä on niin viehättävä tunnelma, tuoreiden leivonnaisten tuoksu ja yksinkertaisesti hyvä olla. Olin onnellinen saadessani jättikulhollisen maitokahvia ja ihan tuoreen pullan. Ei seuralaiseni (omani rinnalla) pikkuruinen kahvikaan kuulemma ollut hassumpi. Oli ihanan ylellistä istua lukuisista takamuksista kuluneella sohvalla, siemailla kuumaa juomaa, katsella ikkunasta ulos, puraista pullasta palanen, raapustaa jokunen rivi päiväkirjaan.
Puheensorina ympärillä, iloinen kokoelma jänniä pehmeitä tyynyjä leveillä ikkunalaudoilla. Tilkkuyhdistyksen Tuntu-kilta oli tuonut lokakuuksi hienoja, runojen inspiroimia töitään juuri oikeaan paikkaan näytille. Yhdellä tekijällä oli ollut mielessä riippumatto, toinen oli tehnyt sisäkkäin menevät runotyynyt. Kirjailuja, neulepintoja, tilkkuja - vaikka mitä. Kolme sisäkkäistä tyynyä sisältävä runotyynyelmä on valmistunut Solveig von Schoultzin Kolme sisarta-runon pohjalta. Minkälaista olisikaan ottaa päiväunet pää Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili-runotyynyllä?
Tätä neuletyynyä teki mieli koskettaa. En valitettavasti ottanut ylös sen tekijää enkä tyynyä inspiroinutta runoa, mutta lankojen sävyt näyttävät niin lempeän syksyisiltä, että villalangat ovat saattaneet saada ulkoasunsa kasvivärjäyksellä. Toiseen neuletyynyyn oli kirjailtu esimerkiksi Lämmitän saunan ja kehun.
Kahvihetki teki tehtävänsä, antoi rauhalliset eväät kävelylle. Ennen kuin matka jatkui, koin vielä iloisen yllätyksen. Huomasin  Runon oven ylle kiinnitetyn pikkuruisen lapun ja muistin heti, missä olin nähnyt saman kiehtovan ranskankielisen runon aiemmin: Pyynikin näkötornilla. Olisikohan siitä aikaa ainakin pari vuotta tai pidempään?
Kävelimme Ojakatua pitkin kohti Tammerkoskea, ohi Pikku Kakkosen puiston (kävin tarkistamassa läheisen sähkökaapin, olisiko siinäkin taideteos - vesiperä!) ja ylitimme sillan. Avaraa Keskustoria koristivat kauniinväriset calluna-ryhmät.
Mietimme jälleen, mihin suuntaan lähteä, mutta jotenkin jalat kääntyivät Aleksis Kiven kadulle, jatkuihan se kohti Laukontoria sopivasti kävelykatuna. Pidän niin kovin näistä laattamietteistä, joita on upotettu katukiveykseen. Nyt minuun osui parhaiten Frans Emil Sillanpään lause Elää sinun pitää / ja tajuta se, että sinä elät.
Laukontorilla oli vilskettä, niinpä jatkoimme matkaa väljemmille väylille. Aloin muistella, missä olin edellisen kerran kuljeskellut sähkökaappitaiteen perässä ja paljastui, että tismalleen samoista sähkökaapeista löytyi lisääkin Piotr Zbierskin valokuvateoksia. Backlight oli tosin ehtinyt saada jo töhryjä päälleen.
Kun saavuimme katumutkittelun jälkeen Hämeenpuistoon, huomasin metallilaatan valkoisen puistonpenkin selkänojassa. Pätkä Dave Lindholmin biisistä. Ahaa, näitä on enemmänkin! Penkkirunot saivat meidät niin pauloihinsa, että päätimme kävellä Hämeenpuiston avaraa puistokäytävää toiseen päähän ja lukea kaikki matkan varrelle osuvat biisivärssyt. Pauli Hanhiniemi on kirjoittanut osuvasti.
Kun luin tämän Martti Syrjän tekstin, muistelin ystäväni kanssa tekemääni mökkireissua, jolloin kuuntelimme sitä Eppujen levyä, jolla tämäkin kappale on. Palasin nykyhetkeen, kun kohdallemme pysähtyi mies, joka oli selvästi utelias siitä, mitä kuvasin. Selitimme hänelle penkkien jutun ja hän nauroi, että on kulkenut lukuisia kertoja tätä samaa reittiä, eikä ole koskaan huomannut runolaattoja. Ja lupasi ilahtuneena pysähtyä lukemaan muutkin tekstit.
Hämeenpuiston toisessa päässä ylitimme kadun ja saavuimme Näsinpuiston edustalle. Hulppean kokoinen Näsikallion suihkukaivo on Emil Wikströmin käsialaa ja sen ylimmäisenä Pohjanneito kehrää lankaa ja voi samalla katsella puistobulevardia pitkin kaukaisuuteen korkealta jalustaltaan. Pistäydyimme Näsinpuiston toisella laidalla katselemassa Särkänniemen takana avautuvaa järvimaisemaa, kurkkaamassa komean Näsinlinnan aulaa ja kahvilaa, mutta jatkoimme Tallipihan kautta matkaa takaisin kohti asvalttikatuja.
Jälleen kaivelin muistikoppaani ja pähkin, missä kaikkialla sähkökaappitaidetta oli aiemmin ollut ja onnistuimme siltä pohjalta osuttamaan useammankin reittimme varrelle, kun lähdimme palaamaan kohti lähtöpaikkaamme rautatieaseman tuntumassa. Hämeenkadulla meitä tuijottivat lukuisat kissat, joilla Emmi Kallio oli täyttänyt yhden kokonaisen kaapin joka puolelta. Hauska!
Palattuamme Tammerkosken yli tuli vastaan kaikkein kaunein näkemistämme sähkönjakokaapeista: Marja Pirilän Herbarium / Polypodiales, Saniaiset (2014). Tämän valokuvateoksen maaginen tunnelma toi ainakin minulle muistoja kesäisiltä metsäretkiltä, hetkiä jolloin olen pysähtynyt itse saniaisten äärelle.
Vaan alkoi tulla aika heittää hyvästit Tampereelle. Kellastuneita, kuivia lehtiä pyörähteli katukiveyksillä kepeässä syystuulessa. Jälleen kerran kaupunkikävely ilahdutti ja piristi. Tampere, siisti kaupunki!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva