Katutaidetuokio, Lahti

Kävelin ajatuksissani pitkin Vesijärvenkatua kohti majapaikkaani. Sitten havahduin: sähkökaappitaidetta on täälläkin! Hyvä Lahti! Ensimmäinen huomaamani maalaus näytti kuitenkin aika hurjalta. Sotaisa Suomi-ritari suoraan fantasiamaailmasta.

Ei tämä seuraavakaan ihan leppoisammalta kaverilta vaikuttanut. No huh huh! Sopii kyllä pyhäinpäivän seutuun, jos ajatellaan meksikolaista vainajien muistopäivää Dia des Muertos) tai Halloweenia. Memento mori, todellakin. Hiljenemiseen keskittyvä suomalainen tapa viettää pyhäinpäivää ei ihan tällaisella kuvastolla mässäile.

Sen verran mielenkiintoisia sähkökaappityöt olivat, että päätin lähteä tutkimaan, onko näitä Vesijärvenkadulla tai lähituntumassa lisääkin. Puiston laidalta löytyi sitten "syypää" eli tietolähde töitä hakevasta taiteilijasta! Graffititaiteilija Kaih (Kai Hanninen) on ollut asialla. Seuraava sähkökaappi oli jälleen fantasiaestetiikkaa, sitten hauska, mutta yksinkertaisuudessaan piristävä: kirkkaan violetiksi maalattu sähkökaappi. Aina ei paljoa tarvita. Ja miksi sähkökaappien olisi oltava aina harmaita.

Löytyihän sieltä lisää. Joo, Ressu on söpö, mutta... Nämä "toisilta lainatut" hahmot sellaisenaan, ilman että niistä tehdään "omia" ovat mielestäni hieman tylsiä. Ressu on Charles M. Schultzin Tenavat-hahmo ja vaikka kuva sopii loistavasti harmaaseen sähkönjakokaappiin, olisi Ressusta voinut tehdä edes vähän erilaisen, tekijänsä tulkinnan. Eläköön omaperäisyys, ei suora kopiointi. Tämä ei taida olla by Kaih.

Heti seuraavissa sähkönjakokaapeissa olikin jotain ihan muuta kuin ressuttelua. Fantasiamaailmaa jälleen. En tunne sen genren kuvastoa, joten jääköön arvailu.

Mutta voihan kadulle tehdä muutakin erilaista. Aleksanterinkatu TAVARATALO - nerokkaasti kirjoitettu katuun vaaleilla katukivillä! Sokos-tavaratalon sijainnin voi näin nähdä katukuvasta vaikka ilmasta käsin. Ja ainakin teksti on tarpeeksi isolla kirjoitettu :)

Aleksanterinkadun toiselta puolelta löytyi - niin minkä niminen on tämä lisko-otus? Tussittelijat olivat jo käyneet Hello my name is- osaan kiinni, kenties kertomaan oman nimensä. Tämän sähkökaappikombon toisella puolella oli HRC-tekstin parina teini-ikäisen mutanttikilpikonnan hahmo. Jos oikein tunnistin...

Aleksanterinkadulla oli isoja, kirkkaanvärisiä pelinappuloita betoniporsaina, mutta myös jotain tuiki tuttua jyväskyläläiselle: mukulakivikatuun maalattu räsymatto. Tässä päistään hapsutetussa matossa on erilainen värimaailma kuin jyväskyläläisversiossa. Kiva että matollla voi lepuuttaa jalkojaan myös penkillä istuen.

Sitten astuin Aleksanterinkadulta sivukadulle, kävelykadulle. Sarjakuvatarina! Mahtavaa! Hassu oranssi otus siinä seikkailee, kohtaa rakkauden... Tosi hieno! Työn kulmassa luki Gronk.

Palasin Vesijärvenkadulle, käännyin pohjoiseen päin ja tutkailin kadunvieriä, olisiko vielä lisää katutaidetta tarjolla. Ja olihan siellä, ainakin sähkökaapeissa. Eli jos saman kadun varrella oleva taidemuseo on kiinni, voi taide-elämyksiä saada myös kadulta.

Sabluunalla sähkökaapin päätyyn spreijattu pikkulapsi löytyi upean vanhan sähkölaitoksen rakennuksen (Vesijärvenkatu 11) edessä olevan sähkökaappiteoksen päädystä. Se isompi "virallinen" sähkökaapin taideteos on riemastuttavan värikäs, mutta tämä voi pelkistyneisyydessään pysäyttää yhtä lailla. Onkohan tekijä toistanut tätä samaa lapsikuvaa muualla?

Viimeisenä itselleni uutena sähkökaappiteoksena kävelyn kruunasi tämä venetsialaishenkinen gondolimaalaus. Kulmassa luki L. Pinke eli kuvataiteilija Lajos Pinke, joka vuonna 2013 oli yhdessä Inspis-projektin nuorten kanssa luomassa eloa sähkökaappeihin. Graffititaiteilija Kaihin työt ovat myös päässeet sähkökaappeihin Lahti Energian ja Inspis-hankkeen tuella. Kiitos Lahti!