Jalkaisin

Heti kun kuulin, että Konneveden ja Hankasalmen rajamaastossa sijaitsevassa Häähninmäen upouuden näkötornin huipulla olevassa tornimökissä voisi myös yöpyä, innostuin. Olisi mahtavaa tehdä torniyöretki! Varasin näkötornin tornimökin ihan vain itselleni yhdeksi yöksi juuri ennen joulua. Torniyöretki olisi oma pikkujouluretkeni, samalla rauhoittumista ja laskeutumista jouluun. Ajoin pimeitä, liukkaahkoja teitä pitkin Häähnimäelle sunnuntai-iltana, kun parkkipaikka oli jo päiväretkeläisten jäljiltä tyhjä. Rännänsekainen sade lisäsi omaa tunnelmaansa iltaan, kun nostin rinkan selkääni ja myrskylyhdyn käteeni. Ai niin, liukuestepiikit vielä kumppareihin, niin selviäisin kaatumatta matkan parkista tornille. Kun astelin otsalampun valossa ylämäkeen, olin tyytyväinen, että reitti Häähnimäen tuvalle ja näkötornille oli tuttu entuudestaan. Pilkkopimeässä olisi ollut muuten aika mielenkiintoista edetä kohti oikeaa paikkaa. Riemastuin nähdessäni otsalampun valokeilassa tornin juurella seisovan, uu...

Häähninmäen mitä parahin autiotupa ja sen lähipolut ovat saaneet minut suuntaamaan retkeni tänne Hankasalmen ja Konneveden rajamaastoon jo useita kertoja. Tällä kertaa lisähoukuttimena oli Häähninmäen näkötorni, jonka rakentumisen vaiheita olin jo seurannut Häähnintuvan FB-sivun kautta. Tuumasin, että se on taas Häähninmäen yöretken aika. Saavuin Häähnintuvan parkkipaikalle alkuiltapäivästä ja onneksi autolle löytyi tilaa. Retkeläisiä oli nimittäin liikkeellä ihan mukavasti kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi. Kokosin ruokanyssäkästäni päiväeväät retkireppuun, taittelin taskuun netistä reittiavuksi tulostamani kartan (melko samanlainen kuin kuvassa yllä) ja tutkailin vielä hetken reittivaihtoehtoja tästä tienposken paremmasta kartasta. Päätin lähteä kävelemään minulle vieraampaan kolkkaa eli kartan kaakkoisosaan piirrettyä pyöräily- ja patikointireittiä. Ainakin sillä lailla sovelletusti; ihan villeimmät kiharaviivat alkumatkasta päätin suosiolla jättää maastopyöräilijöille. Useampikin ...

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja...

Ai että itsenäisyyspäiväyöretkelle? Ei Linnan juhlia telkkarista vaan #metsälinnanjuhlat? Tottahan toki! Konnevetinen Mikko Lemmetti (blogi: Sinisen repun kirous ) keksi kutsua koolle porukan Retkipaikkaan kin kirjoittavia bloggaajia talvitunnelmaiselle retkelle, yhtenä aatoksena myös testata Savotan Hawu-telttaa & kamiinaa. Koska ajankohta osui itsenäisyyspäivään, tuli tästä tietysti samalla #Suomi100-itsenäisyyspäiväyöretki.  Pakkasin kamat rinkkaan, kaapaisin valonlähteeksi myrskylyhdyn ja lähdin Rinkkaputki-blogin Annen & Heikin kimppakyydillä Konnevettä. Mukaan hyppäsivät vielä upeita valokuvia ottava Ulla Keituri ja hänen reipas koiransa Kitka . Perillä Mikon ikiomassa laavuparatiisissa meitä jo odoteltiinkin; teimme matkalla lähiruokamutkan ja poikkesimme Juonolan tilalle hakemaan aimo kimpaleen illaksi tulilla paistettavaa entrecôtea. Turusta asti ajelleet Caj ( hutkai.fi-blogi ) ja puolisonsa Katja olivat saapuneet paikalle jo yösydännä. Tä...