Jalkaisin

Nukuttuani hyvät unet Kuhmoisten Sahanrannassa nousin satamasta mäkeä ylös Kuhmoisten keskustaan ja etsin ensi töikseni sieltä aamiaispaikan. Onnekseni vastaan tuli jo avoinna ollut Sarin kotikahvila , jossa sain ensinälän taltutettua. Lisäksi tein eväsostoksia ruokakaupasta ennen kuin lähdin aloittamaan päivän taivalta. Edessä oli reilut 40 km tarpomista. Olin valinnut pikkutiereitin, jossa olisi toivon mukaan mahdollisimman vähän liikennettä. Kuhmoisten keskustan liikehuoneistojen jälkeen ohitin Ase- ja varusmuseon sekä huoltoaseman, sitten valtatien 24 yli ja sitä rauhaisampaa reittiä kohti. Vilkutin mielessäni Isojärven kansallispuistoon, joka nyt jäi tämän reittivalinnan vuoksi tällä reissulla käymättä (se olisi tehnyt aika ison mutkan matkalla Jämsään). Soman punamultamökin takana kimmelsi Ala-Karkjärvi – yksityisen rannan takana. Käännyin Länkipohjantielle, kohti pohjoista. Frisbeegolfrata odotti innokkaita liitokiekonheittäjiä. Kevyen liikenteen väylä veteli viimeisiään, kun h...

Padasjoki lähestyi – saavuin sinne bussilla Jyväskylästä. Hyppäsin pois kyydistä valtatie 24:n varren pikavuoropysäkillä eli ABC:n pihassa, mistä lähdin kävelemään aamutuimaan kävelytietä pitkin kohti satamaa. Miellyttävä aurinkoinen shortsikeli! Jo edellisellä retkellä kohtaamani puuveistokset olivat paikallaan nurmikon puistoalueella, vähän ennen Padasjoen kirkkoa. Hieman tuimia ilmeitä osalla otuksista! Kirkon kohdilla aprikoin hetken. Suorinta tietä satamaan vai koukkaus näköalapaikalle? Räknäsin, että pääsisin pikkuisen vähemmällä kapuamisella lähestymällä Tuomasvuoren näkötornia länsipuolelta. Niinpä käännyin risteyksestä vasemmalle, ohi terveyskeskuksen, ja pian suuntasin harjanteen laelle leveää polkua pitkin. Tuomasvuoren laella on kerrassaan hulppea näkötornipari. Jos pää kestää korkeutta vähemmän, kannattaa kavuta vain matalampaan Pikku-Tuomas -torniin. En onneksi kammoa korkeuksia kamalasti, joten kiipesin rappusia myös sen korkeamman näkötornin eli Iso-Tuomaan laelle. Vuon...

Olin ajamassa kotiin päin Asikkalan suunnalta ja pysähdyin Kuhmoisissa huoltoasemalle teepaussille. Tuli siinä napattua Jämsän Seutu -paikallislehti eteen ja silmäni osuivat kolumniin, jossa mainittiin lähiseudun luontokohteita. Tajusin, että saatan olla hyvinkin lähellä yhtä jutussa mainittua kohdetta, Kuhmoisten Linnavuorta. Niin olikin: tarkistin Retkipaikan juttuun linkatusta kartasta , että matkaa oli vain vartin ajon verran ja vieläpä kotimatkan varrella. Oli helppo päätös muuttaa kotimatkareittiä pikkiriikkisen verran! Opasteet Kuhmoisten eli Päijälän linnavuorelle Linnavuorentielle löytyivät helposti ja autokin mahtui hyvin tyhjälle parkkipaikalle. Ei kun kapuamaan ylöspäin. Polku ei ollut järin pitkä, mutta nousua tuli sen verran, että ei päässyt vilu yllättämään. Yksi kuusi oli kaatunut polun poikki, mutta se oli helppo kiertää. Maassa oli vielä hieman valjun näköistä, sillä retkipäivä osui tämän viileähkön kevään toukokuun puolivälin alle. Siis oikein muinais...