Kävellen halki Suomen 14: Padasjoki-Kuhmoinen

Padasjoki lähestyi – saavuin sinne bussilla Jyväskylästä. Hyppäsin pois kyydistä valtatie 24:n varren pikavuoropysäkillä eli ABC:n pihassa, mistä lähdin kävelemään aamutuimaan kävelytietä pitkin kohti satamaa. Miellyttävä aurinkoinen shortsikeli!

Jo edellisellä retkellä kohtaamani puuveistokset olivat paikallaan nurmikon puistoalueella, vähän ennen Padasjoen kirkkoa. Hieman tuimia ilmeitä osalla otuksista!

Kirkon kohdilla aprikoin hetken. Suorinta tietä satamaan vai koukkaus näköalapaikalle? Räknäsin, että pääsisin pikkuisen vähemmällä kapuamisella lähestymällä Tuomasvuoren näkötornia länsipuolelta. Niinpä käännyin risteyksestä vasemmalle, ohi terveyskeskuksen, ja pian suuntasin harjanteen laelle leveää polkua pitkin.

Tuomasvuoren laella on kerrassaan hulppea näkötornipari. Jos pää kestää korkeutta vähemmän, kannattaa kavuta vain matalampaan Pikku-Tuomas -torniin. En onneksi kammoa korkeuksia kamalasti, joten kiipesin rappusia myös sen korkeamman näkötornin eli Iso-Tuomaan laelle. Vuonna 2013 valmistuneella tornilla on korkeutta 14 metriä.

Näkötornista saakin ihailla mitä komeimpia Päijänne-maisemia! Padasjoen venesatama pilkottaa heti metsän takaa ja kauempana välkkyvät Päijänteen kansallispuiston kirkkaat vedet. Muistelin tässä edellistä retkeäni ja risteilyä m/s Elbattarella Vääksyyn…

Maisema-annoksesta toivuttuani laskeuduin Tuomasvuorelta satamaan välipalalle, ennen kuin lähdin seuraamaan Päijänteen rantaa seuraavaa pikkutietä pohjoiseen. Mainiemessä olisi ollut leirintäalueella myös taukokahvipaikka, mutta nousin juuri sitä ennen ylös harjulla kulkevalle rauhalliselle polulle. Oli ihanaa, kun sain kävellä edes vähän aikaa muualla kuin tien varressa.

Tie mutkitteli järvi-, pelto- ja metsämaisemissa. Istahdin välillä alas hörppäämään vesipullosta, olihan lämmin päivä. Autoja kulki onneksi melko harvakseltaan ja tällä pientareettomalla tiellä se oli tosi hyvä juttu.

Kellosalmi: ITE-taidetta

Kellosalmen maisemissa tienmutkassa näkyi pieni punainen tupa. Enni Idin taiteilijakoti? No eihän se tietenkään ollut auki, mutta marssin kuitenkin pihaan. Eiköhän siellä juomatauon saisi pitää. Haa, kaivo! Pumppasin kaivosta lisää vettä juomapullooni ja kurkin ikkunoista sen, mitä pystyin. Mielenkiintoiselta vaikutti!

Enni Idin taiteilijakodin ulkohuussi navetan päädyssä.

Huussireiän taiten taiteiltu kansi.

Pääsin kurkkaamaan sisälle ainoastaan ulkohuussiin, joka on navetan pohjoispäädyssä. Siellä toisessa päädyssä toimii kesäkahvila silloin, kun Enni Idin taiteilijakoti on auki. Hieman harmitti, että en päässyt itse taiteilijakotia sisältä ihailemaan. Taiteilijan tarina ja kuvia taiteilijakodista Kotilieden lehtijutussa. Enni Idin taiteilijakotia pitää yllä ja avoinna Kellosalmen kyläyhdistys.

Enni Id lienee ollut myös puutarhaihminen, sen verran viehättävä pihamaa häneltä näytti jääneen. Omenat omasta takaa, samoin esimerkiksi humalat. Ennen kuin jatkoin matkaa tietä pitkin, ihastelin vielä komeaa humalasalkoa. Niitä näkee harvoin.

Kellosalmella sain ihastella toisenlaistakin ITE-taidetta. 4H-yrittäjä Vili Tuominen (15 v) mainosti tien varressa kauppaavansa muun muassa polttopuita ja sahtivierrettä. Kenties hän oli koonnut nämäkin ihastuttavat halko- ja muut puutaideteokset pihamaan viereiselle nurmikolle? Ihan huippuja!

Alkoi hiukoa. Huomasin kartasta, että uimaranta lähestyi ja päätin pitää evästaukoni siellä. Mahtavaa kyllä, Kellosalmen uimarannassa oli sekä pöytä että penkit, samoin siisti huussi. Avasin eväsleipäpakettini. Ei olisi pitänyt avata samalla puhelinta ja tehdä hakua Kellosalmen alueesta, sillä paljastui, että ehkä kilometrin päässä uimarannasta olisi ollut kesäkahvilakin (kahvila Kelossi) Päijänteen rannan siltapuistossa. Arvoisat yrittäjät, laittakaapa kahvilamainokset myös tien varteen houkuttelemaan ohikulkijoita! Etenkin risteyspaikkoihin. Muutkin kuin veneilijät tykkäävät poiketa Päijänteen rantamaisemissa tauolla… Mutustin voileipäni. Olisi jätskikin maistunut, mutta olkoon. Käännyin risteyksestä suunnitelmani mukaan suoraan kohti Harmoisia.

Suuntana Kuhmoinen

Hiekkatie nousi ja laski, muutama auto tuli ja meni, pölläyttäen kuivan hiekkapilven ilmaan. Käänsin pääni poispäin tai vedin buffin hengitysaukkojen eteen. Taival oli lähinnä metsämaisemaa, joskin välillä sain pienen pilkahduksen Päijännettäkin silmiini tien oikealta puolelta. Kesämökkien luvattua maata tämä.

Harmoistenlahti läheni kilometri kilometriltä ja sitten kuulin virtaavan veden ääntä. Oli pakko käydä huuhtaisemassa naama ja kädet tien ali kulkevassa purossa. Puhtain kasvoin siis kulkemaan valtatie 24:n vartta…

Pysähdyin kuuliaisesti. Jämsään enää 50 kilometriä, mutta minäpä pysähtyisin jo Kuhmoisissa yöksi. Sinne oli enää 10 kilometriä, siis ehkä parisen tuntia matkaa. Aloin jo haaveilla iltaruuasta. Jos vaikka ihan valmiista pöydästä.

Harmoisten kylän kohdalla tein pienen kaarroksen valtatien länsipuolelle, kunnes palasin jälleen 24:n pientareelle talsimaan autojen seurassa kohti pohjoista.

Kuhmoinen, ilmoitti tienvarsikyltti! Astahdettuani valtatien pientareelta alas suoritin kohta vadelmienahmimisennätykseni (että ne olivat taivaallisen makuisia) ja hetken kuljettuani äkkäsin metsän laidassa, kukkakedon takana, lepopenkin. Tokihan siihen täytyi istahtaa. Kiitos.

Näinköhän rakastuisin Kuhmoisiin? Matkaa keskustaan en kyllä luvannut taittaa minuutissa. Menisi siihen ainakin reilut parikymmentä minuuttia, vähintään. Ystävällistä kyllä, mainosplakaatissa oli kuvattu höyryävän kupposen ohella myös patikoija, eikä vain veneilijää… Tunsin heti itseni tervetulleeksi.

Se viimeiset pari kilometriä ennen venesataman viereistä mukavaa majapaikkaani taittui rauhallista tahtia. Keskustan halki kulkevan kävelytien varressa olisi taas ollut penkkiä tarjolla istahdettavaksi. Kirkonmäki kohosi avarana vasemmalla puolellani, sitten ohitin museon. Eivät olisi olleet varmaankaan enää näin iltasella auki.

Koirakahvila Haukuttu olisi ehdottomasti saanut minusta asiakkaan, jos se vain olisi ollut auki! Kesäterassi oli niin mahdottoman houkuttelevan näköinen, enkä ole ikinä käynyt koirakahvilassa. Seuraavan aamun lähtökin tapahtuisi sen verran varhain, että kokematta jäisi tämä tällä kertaa. Harmi.

Seuraava ja viimeinen ilonpilkku ennen Kuhmoisten venesatamaa oli tämä huikean hieno muraali, Lummeneito! Ukrainalaistaiteilija Aleksanrd Brittsev on tehnyt tämän talon päädystä ihan mielettömän kauniin.

Sitten valuin alas venesatamaan ja kävin lunastamassa huoneeni avaimen Ravintola & Gasthaus Sahanrannasta. Kiva huone, ikkuna venesatamaan ja vieressä ravintola, jonka pizza oli juuri sopiva näläntaittaja tälle kävelypäivälle.

Parasta / mielenkiintoisinta päivässä

• Tuomasvuoren mahtavat näkötornit ja maisemat Padasjoella
• Enni Idin taiteilijakoti (vaikka sainkin tutustua vain pihapiiriin)
• Muraali Kuhmoisissa

Kävelypäivä

Retkipäivä: 29.7.2019

Tämä on osa Suomen halki -kävelyprojektiani, jonka merkeissä kävelen omaan tahtiini pätkissä Hangosta kohti Nuorgamia, aina silloin kun seuraavan pätkän taivaltamiseen on mielestäni sopiva hetki. Matkanteko alkoi 6.12.2018. Tavoitteeni on päästä jonain päivänä perille.