Jalkaisin

Kävelysää oli tänään harmaa, mutta lempeän kostea ja miellyttävä. Kuljin keskustan poikki, puotitihentymää väistäen, kohti Kuokkalaa. Mietin, poikkeaisinko Kuokkalan sillan alla keinuvaa taideteosta katsomassa, mutta ennen siltaa oikealla puolella alas johtavat portaat on puomitettu. "Ei talvikunnossapitoa". Sillan toisella puolella katsoin, kun kävelijäryhmät tallustivat ylös serpentiininä portaat kiertävää sileää asvalttia. Ne suoraan kulkevat portaat kun oli...puomitettu. "Ei talvikunnossapitoa". Tuntuu älyttömältä, että tämän pidentyneen syksyn / lumettoman ja leudon alkutalven aikana kävelyväyliä on jo suljettu siksi, että kun pakkasta tai lunta vihdoin tulee, kaupunki ei olisi korvausvelvollinen, jos jotain sattuu. Sen ainakin oletan syyksi. Kuokkalan keskustassa suuntasin synkän oloista tumman harmaata (keskeneräistä) kivimonumenttia, tulevaa Kuokkalan kirkkoa kohti. Rakennus muistuttaa muodoltaan vanhaa kirkkorakennusta, mutta luo jopa uhkaavan vaikutelma...

Pimeä oli jo laskeutunut, kun kuljin Jyväskylän Energian ohitse Vesangantiellä. Luonnollisesti energiayhtiö käyttää päätuotettaan myös kausivalaistukseen, eikä vain seinäpinnan elävöittämiseen. Upouutta, tänä aamuna avattua Savelan S-marketia vastapäätä onkin puissa sekä suurehkoja tähtikuvioita, puiden oksien muotoja myötäileviä valoköynnöksia että kylmänsävyiset siniset ja valkoiset lamput sisäänkäynnin viereisessä  kuusessa. Toisessa suunnassa, Viitaniemeä kiertävällä rantatiellä, sai puolestaan kävellä valaisemattomassa hämärässä, jossa silti näkee kulkea, koska kaupungin valoista tulee riittävästi heijastetta maisemaan. Näin lähellä tiheää asutusta ei ole koskaan pilkkopimeää. Vastaan tuli muutama pimeä kävelijä koirineen ja yksi punaisella vilkkuvalolla koristautunut sauvakävelijä. Tuomiojärven yllä leijui sulavasta saaria ympäröineestä jäälautasta ilmaan haihtuva vesihöyry, joka pehmensi Lehtisaaren profiilin. Kävely vei vielä Viitaniemestä Taulumäelle ja vanhan hautausmaa...

Jyväskylän kävelykadulla avattiin eilen vuoden viimeisen kuukauden ostoskausi. Sen sekä osittain myös lähestyvän joulujuhlan kunniaksi muutamia näyteikkunoita on somistettu ohikulkijain iloksi. Perinteisesti tärkein ikkuna on Sokoksella, missä tutut tonttuhahmot uurastavat nyt leipomossa ja viereisessä puodissa käydään kauppaa vanhan ajan hengessä. Kissaemo imettää edelleen poikasiaan, kuten aiempina vuosina. Leipomossa kuria pitävät tiukan näköiset johtaja Varma Voitto, tarkastaja Tarmo Eri-Tarkka sekä kierosilmäinen päämaistaja Aimo Herkku. Käsityömuseon ikkunassa (yllä) on rauhallisempi tunnelma. Lumisella kadulla punaisen hirsitalon edustalla kävelevät ja seurustelevat aikuiset kaupunkilaiset, lapset leikkivät. Nuket on yksityiskohtia myöten upeasti tehty. Eikä siinä vielä kaikki: museon ovenkahvassa lämpimän otteen tarjoaa kahvaa verhoava kuvioneulesuojus! Neulegraffitia? Puiden runkoja ja oksia kävelykadulla verhoavat valot ja upouusi neljästä vaijerista Kompassin yllä nyt...

Kuopion keskustan tutkiminen jalkaisin jatkui tänään Lääninhallituksen tienovilta Sepänkadulta. Sisäpihaa koristaa soma huvimaja, jonne kannattaa kadulta poiketa. Nurkan takana odotti Piispanpuisto, jossa on aikoinaan sijainnut niin Kuopion toinen kuin kolmas kirkko; nyt lähin pyhättö on ortodoksinen Pyhän Nikolauksen katedraali puiston laidalla. Kaupungin vuonna 1651 perustaneen Pietari Brahe I:n muistomerkki on puiston keskikäytävällä. Tällä kertaa en poikennut valokuvaaja Viktor Barsokevitchin mukaan nimettyyn mainioon VB-valokuvakeskukseen Kuninkaankadulla. Sitä vastapäätä on Minna Canthin entinen koti ja liikerakennuksenakin toiminut Kanttila. Torilta matka jatkui "Helppokulkuisenen lapsiperheiden ja ikäihmisten Valkeisenlampi" -kävelyreitille (3 km), joka on leppoisa pieni lenkki. Valkeisenlampi on tietenkin kesällä parhaimmillaan, kun ruusutarha ja alppiruusupuisto kukoistavat. Nyt lampi oli jäässä, maisema karu ja lumeton. Lammen rannalla on kivasti oleilu- ja p...

Kuopion kävelyreiteistä yksi on erityisesti matkailijalle sopivaksi mietitty. Kauppatorilta alkavan reitin kokonaispituus on 8 km, mutta sitä voi myös näppärästi lyhentää. Nautin heti alkuun Kauppakadulla kahvilatuokiosta tupaten täydessä Kanelissa, josta jatkoin tuomiokirkon kautta kohti rantaa. Reitin varrelle jäävät mm. komea jugendlinna, Kuopion taidemuseo, muutama taidegalleria sekä muikkuherkkula Sampo. Hmm, niillekin pitäisi varata aikaa kävelyllä! Sataman laiturissa päivystivät edelleen Osmo ja Vipunen muutaman muun talveksi lomautetun aluksen seurana. Sieltä rantatie johtaa Väinölänniemen kautta Rönöön, josta pääsee kävelysiltaa pitkin vielä Varvisaareen asti. Hämmentävää kyllä, Varvisaaressa asutaan edelleen myös ympärivuotisesti, vaikka siellä kodin pihaan asti ei pääsekään autolla, Asukkaat matkaavat kotiin joko veneellä tai jättävät kulkupelinsä Rönön rantaan ja kävelevät loppumatkan. Koska olin lähtenyt liikkeelle turhan myöhään, en tohtinut kulkea Varvisaaren osin li...

Loiva valo harmaalta taivaalta laskeutui maahan, aamun märkään katuun. Kävelin Syrjälänkatua ajatuksissani, kunnes jouduin kiertämään vastaan tulevaa työkonetta jalkakäytävältä ajoradan puolelle. Äkkäsin elollisen olennon silmät kadun toisella puolella nurmikolla. Jotain punertavakarvaista ja pörröistä. Varmaankin kissa. Ei, nuo korvat. Koira. Hetkonen, sillä on tuollainen pää. Ja tuo häntä...Sehän on kettu! Miten ihmeessä, tästä ihan vierestä menee autoa ja muuta kulkijaa, eikö se nyt tajua luikkia tiehensä? Pörröhäntä järsi mitä lie risua, eikä ollut millänsäkään, vaikka astuin lähemmäs. Kun hetken päästä jatkoin matkaani, sipsutti repolainen menosuuntaani päin ja sujahti kuin kiusoitellen hetkeksi piiloon männyn taakse,  valkoinen hännänpää heilahtaen. Citykettu aamukävelyllä.

Käveleminen pimeässä illassa, hitunen lunta vielä siellä täällä, tuntui lähes eksoottiselta hetken kaukopyrähdyksen jälkeen. Yhtenä päivänä kuljen herkeämättömän tarkkaavaisena, väistelen erilaisia vastaantulijoita, takaa ja sivuilta sinkoilevia olentoja ja olen silmät ymmyrkäisenä kiinalaisista kirkasvalopatsaista, mainosvaloin koristelluista taloista. Pari päivää sen jälkeen astelen vaitonaista, puiden reunustamaa kävelytietä kohti Laajavuorta. Vajaan parin kilometrin matkalla tulee vastaan vain kaksi ihmistä, joista toinen on tuttu. Osan matkaa tien laita on tyystin valaisematon. Se odottaa ihmisiä, elämää, sileää päällystettä ja katulamppuja. Kontrastia kyllikseen. Korteniityn edelleen hyvin keskeneräiseltä asuinalueelta Laajavuorelle nousevan Korteniityntien laidasta on kaadettu puita tietyömaan alta. Koneet lepäävät yötä vasten. Eilen sulavat lumenrippeet tekivät sumuharsoja kostean maan ylle, mutta pinkeäksi polulle pakkautunut jää oli vielä monin paikoin niljakas jalan ...

 Shanghain über-välkkyvä valomeri lähes sokaisee kulkijan illan pimetessä, kun luovin Nanjing-kävelykadun väenpaljoudessa. Kiiltäväpintaisten teknotalojen naapureina on siirtomaavallan aikaisia kauniita kivitaloja, joista osa on jo restauroitu, osa taasen on tälläkin hetkellä työmaina kellon ympäri. Remontti- ja rakennusintoa selittää myös pian lähestyvä Expo 2010, jonka otsakiehkuralla varustettu taivaansininen tunnushemmo patsastelee kaikkialla. Maailmannäyttelyn takia en saanut minäkään kävellä kuuluisan Bundin rantaa kulkevaa kävelytietä, joka jäi Expon rakennustyömaan aidan taakse. Otin vahingon takaisin Jangtse-joen vastarannalla, jonka kävelytieltä puolestaan sain perjantai-iltana tarkastella niin Bundin upeita art deco-rakennuksia kuin niiden takana kohoavia pilvenpiirtäjiä. Lauantaina oli helpottavaa suunnata modernilta ostoskeskusalueelta etelään, mutta Yuyuanin saavutettuani olin jälleen jalankulkijoiden virrassa, joka kiemurteli Ming- ja Qing-dynastian arkkitehtuuria ...

Wuxin keskustassa en uskalla edes haaveilla kävelystä oikealla viheralueella.  Iltakävelyä valaisevat ainoat maamerkit, korkeat tornitalot tarmokkaasti seiniä pitkin juoksevine vilkkuvärivaloineen. En ole varma, riittääkö vaivaiset nelisenkymmentä kerrosta pilvenpiirtäjän arvonimeen.Taivaan sijasta yllä leijuu tihkuisen harmaa pilvimatto koko päivän. Seison kadunkulmassa ja mietin, mihin suuntaan kävellä. Edessäni oleva iso kartta ei auta yhtään, sillä näen siinä vain katujen muodot; kirjainmerkkejä en ymmärrä. Ilman kartanlukutaitoa olen eksyksissä, vaikka tiedän osoitteen, jossa olen. Kun kysyn viereisestä rakennuksesta, missä on kävelykatu, kolmas henkilö pyytää paikalle neljännen. Hän piirtää kuittilapun taakse yksinkertaisen kartan, jossa on vain tämä risteys, sekä neuvoo kävelemään ensin kadun yli ja sitten vasemmalle kymmenen minuuttia. Lopulta löydän kävelykatualueen. Tietenkin eri suunnasta kuin piirros mielestäni näytti. Autojen jatkuva tööttäys kuuluu siellä vaimeamp...

Lunta, räntää, vettä. Onneksi kenkäni eivät ole moksiskaan; mukava vain on jättää jälkiä valkoiseen ja kuunnella lumen ja kengänpohjan kohtaamista. Kiertelin kampuksella vertaamassa värikkäämpiä muistikuvia tähän hiipivään harmauteen. Siperianomenapuiden tummanpunaiset hedelmät eivät olleet häiriintyneet lumesta. Lehtikuusten keltaiset neulaset loistivat nekin väriä tähän harmaaseen päivään. Fennicumin rappusella virnisti kurpitsalyhty, jonka sisältä oli jo kynttilä sammunut. Aalto-museon teekupillisen jälkeen suuntasin keskustaa kohti, mutta alakautta. Keski-Suomen museon vastapäätä pois muuttaville käsityöläiskodeille (yllä) tehdään jo täyttä päätä uusia perustuksia Cygnaeuksen- ja Hannikaisenkadun kulmauksessa.

Tampere on valaistunut kaupunki, 44. valoviikkojen kunniaksi. Hämeenkadun yllä killuu erilaisia valomuodostelmia. Kadulta Koskikeskukseen päin hohtavat lumihiutaleet, Hämeensillalla kirmaavat hevoset. Tammerkosken reunat on tuotu esille valoreunuksin ja hotelli Tammerin ruskeanpunerva rakennus erottuu valaistuksensa ansiosta hienosti illassa. Hotelli Ilveksen ulkoseinää elävöittävät valopisteet vaihtavat sävyä sinertävän ja punaisen valon välillä rauhalliseen tahtiin. Kun jatkan kohti Hämeenpuistoa, vastaan tulee valopistehylkeitä, pöllöjä ja erilaisia kukkasia. Kuninkaan- ja Näsilinnankaduilla on myös hienot valokoristeet; sarjakuvahahmojen joukosta löytyy myös pari muumihahmoa, kun vilkaisen Kauppakadulta vasemmalle. Keskustorin laidoilla on myös hienoja valaistuksia. Pienet sinisävyiset lumihiutaleet koristavat lyhtypylväitä Finlaysonin suuntaan. Suojakuvun alla lepäävän keskustorin suihkulähteen edessä töröttää neliskanttinen häkki. Caution! Älä ruoki jaguaaria. Hyvä on, en ...

Lehmusten kaupungin, Lappeenrannan (perustettu 1649) raikas aamu houkutteli kävelylle vanhalle kasarmialueelle sekä linnoitukselle. Ohuen ohuen lumipeitteen alla rapisivat sekä lehmusten että vaahterain lehdet. Kuva yllä: Pusupuistoon johtava kävelytie ja Portti -teos. Rakuunarykmentille tarkoitetut rakennukset tehtiin punatiilestä 1889-93, mutta alueella on myös muutamia vanhoja puutaloja sekä pari rakennusta, joilla on tiilinen alaosa ja puinen yläkerta. Vaikka armeijalla ei enää olekaan ratsukoita Rakuunamäellä, on osa alueesta edelleen sotilasaluetta ja vain varuskunnan käytössä. Adolf Ehrnroothin avaralla aukiolla, joka on varmasti ollut kovan kavionkopseen kohteena, on muistomerkin ympärillä hauskat hevosenkenkäkettingit. Yhden punatiilirakennuksen seinää koristavat eskadroonien sinipohjaiset vaakunat, joista yksi on erityisen uhkaava: pääkallon ja luiden koristama 2. eli Kuolemaneskadroonan vaakuna. Kasarmialueelta kävely jatkui kohti linnoitusta , jonka hienot vallit näkyv...