Siirry pääsisältöön

Linnoituksella

Lehmusten kaupungin, Lappeenrannan (perustettu 1649) raikas aamu houkutteli kävelylle vanhalle kasarmialueelle sekä linnoitukselle. Ohuen ohuen lumipeitteen alla rapisivat sekä lehmusten että vaahterain lehdet. Kuva yllä: Pusupuistoon johtava kävelytie ja Portti -teos.

Rakuunarykmentille tarkoitetut rakennukset tehtiin punatiilestä 1889-93, mutta alueella on myös muutamia vanhoja puutaloja sekä pari rakennusta, joilla on tiilinen alaosa ja puinen yläkerta. Vaikka armeijalla ei enää olekaan ratsukoita Rakuunamäellä, on osa alueesta edelleen sotilasaluetta ja vain varuskunnan käytössä. Adolf Ehrnroothin avaralla aukiolla, joka on varmasti ollut kovan kavionkopseen kohteena, on muistomerkin ympärillä hauskat hevosenkenkäkettingit. Yhden punatiilirakennuksen seinää koristavat eskadroonien sinipohjaiset vaakunat, joista yksi on erityisen uhkaava: pääkallon ja luiden koristama 2. eli Kuolemaneskadroonan vaakuna.

Kasarmialueelta kävely jatkui kohti linnoitusta, jonka hienot vallit näkyvät juuri tänä vuodenaikana parhaiten, kun puut ovat jo lähes lehdettömiä. Havupuita alueella onkin harvassa. Niemellä oli ensin ruotsalainen linnoitus (1721-41), sitten venäläinen (1741-1809). Maastossa näkyvät linnoituksen jäänteet ja vallit ovat vaikuttava näky. On mahtavaa, että tätä aluetta ei missään huumassa luovutettu gryndereille elementtitalotonteiksi, vaan vanhoja rakennuksia on säästetty ja kunnostettu.

Majurskan tunnelmallisessa kahvilassa vietetyn herkullisen teetauon (ihanaa omenapiirakkaa!) jälkeen jälkeen piti pysähtyä hetkeksi myös Kekrimarkkinoilla - ensimmäisille sellaisille. Myynnissä mm. luomutuotteita. Linnoituksen luontopolku olisi kiinnostanut, mutta koska en ollut hoksannut etsiä tarkempia tietoja ja karttaa siitä etukäteen, ei polun seuraaminen onnistunut. Onnistuin bongaamaan kaksi yksittäistä luontopolkua osoittavaa tolppaa ihan sattumalta, mutta reittiä ei ilmeisesti pysty seuraamaan ilman opasvihkoa tai etukäteisprinttiä netistä tms. Kehityskohde - kartta ja kunnon opasteet kiitos!

Lopuksi tuli ihailtua maisemia linnoituksen ylimpiä valleja pitkin kulkien; näkymät niin vesille kuin kaupungille aukeavat rinteiltä hienosti. Alue on kiinnostava kohde muulloinkin kuin kesällä. Tarinoita siellä riittää niin, että täytyy ehdottomasti lähteä joskus opastetulle kävelykierrokselle linnoituksella.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la