Pimeästä valoon

Pimeä oli jo laskeutunut, kun kuljin Jyväskylän Energian ohitse Vesangantiellä. Luonnollisesti energiayhtiö käyttää päätuotettaan myös kausivalaistukseen, eikä vain seinäpinnan elävöittämiseen. Upouutta, tänä aamuna avattua Savelan S-marketia vastapäätä onkin puissa sekä suurehkoja tähtikuvioita, puiden oksien muotoja myötäileviä valoköynnöksia että kylmänsävyiset siniset ja valkoiset lamput sisäänkäynnin viereisessä  kuusessa.

Toisessa suunnassa, Viitaniemeä kiertävällä rantatiellä, sai puolestaan kävellä valaisemattomassa hämärässä, jossa silti näkee kulkea, koska kaupungin valoista tulee riittävästi heijastetta maisemaan. Näin lähellä tiheää asutusta ei ole koskaan pilkkopimeää. Vastaan tuli muutama pimeä kävelijä koirineen ja yksi punaisella vilkkuvalolla koristautunut sauvakävelijä. Tuomiojärven yllä leijui sulavasta saaria ympäröineestä jäälautasta ilmaan haihtuva vesihöyry, joka pehmensi Lehtisaaren profiilin.

Kävely vei vielä Viitaniemestä Taulumäelle ja vanhan hautausmaan poikki kohti keskustaa. Hautausmaalla näkyi kaipaus; lukuisat kynttilät paloivat erilaisissa lyhdyissä tai hautakiviin upotetuissa kynttilähyllyissä, vaikka nyt ei ole juuri ollut mitään erityistä muistamispäivää, kuten isän- tai pyhäinmiestenpäivää.

Kävelykadulla pidän edelleen tuosta vajaan viikon valaisseesta, Kompassin yllä leijuvasta tähdestä. Sen yksinkertaisuus viehättää. Olisi toki hauskaa, jos Väinönkadun ylle vielä nostalgian hengessä saataisiin siellä aikanaan hehkuneiden kaltaiset jouluvalot, muistaakseni kaupungin ensimmäiset sellaiset, mutta silti pidän tästä koruttomuudesta enemmän kuin ylenmääräisistä valo-otuskuvioista kaikkialla.