Jalkaisin

Aurinkoinen iltapäivä johdatti minut kävelemään Jyväskylän keskustasta vaihteeksi eri reittiä kohti kotia. Jotenkin vain askeleeni suuntautuivat Tourujoen rantaan ja hetken mielijohteesta käännyin Tourujoen luontopolulle. Sille, jolla ei tunnetusti ole talvikunnossapitoa...  Ja jonka opastaulun jotkut spray/tussitöhrijät ovat tyhmyyttään käyneet sotkemassa. Kullanmurut, harjoitelkaa tägejänne vaikka kotona paperille älkääkä vedelkö niitä julkisille paikoille opasteisiin. Jos opastetaulut eivät jotakuta kiinnosta, ei niitä ole pakko lukea, mutta antakaa meille muille mahdollisuus käyttää niitä. Please. En ollut ainoa, joka oli halunnut poiketa Tourujoen luontopolun puolelle, vaikka se liukas onkin - pitäväthän lumista ja jäistä polkua auki vain sillä kulkijat. Edelläni kulkenut henkilö oli istahtanut kaikessa rauhassa joentörmän katselulavan kaiteelle nauttimaan jokimaiseman hiljaisesta rauhasta. Ohitin katselulavan ja astuin pitkospuille. Onneksi kuljin hitaasti (omal...

Reilu kymmenen hengen porukka on kokoontunut Tourujoen rantaan, Lahkomyllynpolulle. Tourujoen asukaskävelyn aikana on tarkoitus sekä tutkailla Tourujoen rantamaisemia yläjuoksulta alajuoksun suuntaan että keskustella samalla alueen arvoista, kehittämisajatuksista ja -mahdollisuuksista. Seuranamme kävelyllä ovat Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski ja ympäristönsuojelupäällikkö Pasi Huotari . Keskustelua syntyy heti paitsi alkumatkasta Tourujoen näköalaa rannassa peittävästä pusikosta, myös Lohikoskentien sillan jälkeen Niskakujan varressa rehevänä roihuavasta jättipalsamikasvustosta . Puutarhakarkulainen jatkaa leviämistään yhä laajemmalle. Lähestymme Tourujoen sulkevaa patoa. Joen alkuperäinen uoma on kaartanut täältä katsottuna padosta vasemmalle. Olen käynyt padolla kääntymässä myös vesitse, kajakilla. Toki haaveilen, että jonain päivänä voisi meloa näille nurkille, ohittaa padon kajakin kera maitse (mahdollista monilla melontareiteillä, joilla on han...

Jyväskylän Kankaan entisen paperitehtaan (1872-2010) alueella on viimeinkin odotettu avointen ovien päivä, jolloin portista pääsee astelemaan alueelle myös tavallinen kaupunkilainen ilman kulkulupaa. Puna-keltaiset muovinauhat rajaavat alueen, jolla saa tallustella katsomassa osaa ulkoalueista ja rakennuksista.  Sisäänkäynti alueelle on Kympinkadun puolelta eli Minimanin taakse piiloutuneen Kankaan tehtaan vanhan paloaseman portin kautta. Punatiilisen paloaseman uumenissa esitellään kuvin ja sanoin tehdasaluetta ja siellä voi myös kertoa omia muistojaan Kankaasta. Seuraan sateessa ripotellen kävelevien ihmisryhmien jälkiä ja kuljen sinisen yhdyskäytävän alitse isojen tehdasrakennusten taakse, missä avautuu sisäpiha, jolta näkyy lisää rakennuksia, osin vanhempaa rakennuskantaa. Pihalla on myös vedenpuhdistusallas, jossa käsitelty vesi päästettiin virtaamaan Tourujokeen puhdistuksen jälkeen. Ennen 1970-lukua jätevesiä ei ennen jokeen laskemista juurikaan puhdistettu. Sivuovesta ...

Jokin kahahtaa rinteessä laskeutuessani Tourujoen laaksoon vanhan hautausmaan vierestä Tourukadulta. Ja taas. Räkättirastaat pyrähtelevät eestaas vehreän aluskasvillisuuden seassa ja ilmassa. Joen vieressä kulkevan kävelytien viereisellä rinteellä ovat herukat aloittaneet kypsyttelyn. Täällä on kaikki on niin vihreää! Kun lähestyn Tourujoen ylittävää siltaa, kohotan katseeni ylös. Silta näyttää tavanomaista värikkäämmältä! On pakko kavuta puurappusia ylös sillalle ihmettelemään. Kinakujan silta on kuin iloinen, modernisti kuvioitu räsymatto. Kaiteisiin on kiedottu niin riemastuttavan värisiä matonkuteita kuin riemunkirjavia neulegraffiteja ja myös itse silta on maalattu iloisesti. Sillan kummassakin päässä on esillä myös samaan henkeen maalattu ja somistettu polkupyörä. Neulegraffiteja huoltamassa olevat nuoret kertovat, että tällä juhlistetaan 10 vuotta täyttänyttä nuorten taidetyöpajaa , joka toimii läheisessä rakennuksessa. Toivottavasti työ saa olla kulkijoiden ilona koko kesän...

Pajunkissat (tai ainakin jotkut niistä) ovat lauantaina pörhistyneet jo ohi tyypillisen pääsiäisulkoasunsa.  Tuomiojärven jää on yhä tummempi, lokkien ja joutsenten valtaama sula alue Eerolanlahdella kasvaa vähitellen ja jäiden lähtö lähenee tunti tunnilta. Päätän lähteä kävelemään kohti Jyväsjärveä Taulumäen kautta, joten Tourujoki osuu sopivasti matkan varrelle. Laskeudun Kankaankadulta alas Tourujoen varteen katsomaan tyyntä vettä. Vain tähän saakka pääsee vesitse Palokkajärven suunnasta, sillä joen sulkee pato juuri ennen Kankaan tehtaan aluetta. Kankaan suunnitteluideoinnin yhteydessä on kuitenkin lupaavasti noussut esille ajatus siitä, että Tourujoki saisi taas virrata vapaana. Tätä kuvataan esimerkiksi Vapaa virta -digitarinassa. Padon jälkeen vesi ei ole enää niin tyyntä, onhan kevään sulamisvesistä vilkas virta pakotettu kapeaan betoniuomaan. Seuraan uomaa kiltisti verkkoaidan takana ja tulen takaisin Kankaankadun sillalle. Sen jälkeen virta putoaa kohisten alas pitkin b...

Ihmettelen punaista sävyä koivujen ja leppien rungoissa Viitaniemen ja Kortesuon välisen pitkospuupolun varressa. Mikähän ihme tuon värin aiheuttaa? Päivä on ollut vaihtelevan pilvinen, mutta nyt harmaan- ja tummansävyiset pilvet päästävät keväänkirkkaan sinitaivaan esille. On mukava nähdä lisää väriä, myös vastaantulevan valkohiuksisen kävelijättären poskilla, jotka ovat kävelysauvojen auttamasta vauhdista jo punertuneet. Siirryn Viitaniemestä Eeronkadulle, missä hennonvihreä kerrostalo numerossa 7 näyttää tässä valossa erityisen uljaalta. Kerrostalon rakennutti Mikron konepaja (1939) ja suunnitteli Jussi Paatela , joka käytti hauskasti värejä; ikkunanpuitteet ovat iloisen punaiset, parvekkeet tyylikkään vihreät ja räystäiden alapuolet puolestaan vaaleansiniset. Jatkan matkaa kävelytietä pitkin kohti Taulumäen kirkkoa. Ortodoksikirkon takana on harjun rinteessä jo ensimmäisiä pälviä - lupaava kevään merkki sekin. Päätän pistäytyä vielä Jyväskylän seurakunnan vanhalla hautausmaal...

Jyväskylän vanhan hautausmaan nurkalta, Tourukadun kuusien luota pääsee polkua pitkin alas Tourujoen laaksoon. Laaksossa kulkee hautuumaan alapuolella joen rantaa seuraava Tourujoen luontopolku, joka on ollut jo toista vuotta suljettuna sortumisvaaran vuoksi. Polun opasteet on töhritty lukukelvottomiksi. Erilliset kieltotaulut toppuuttelevat nytkin menemästä luontopolulle, mutta käväisen kuitenkin muutaman metrin päässä joen rannan maisemalavalla katselemassa jäätynyttä Tourujokea,  sen ylle kaartuvia puita ja mitä erilaisimpia jälkiä lumessa.  Mitä outolintuja jäällä liikkuukaan... Seuraan Tourujoen rantaa laakson pohjalla Tourulaan niin pitkälle kuin keskustan puoleista rantaa on mahdollista kulkea ja nousen sitten Heikinkadulle. Schaumanin linnan tornin ikkunassa loistaa joulutähti. Tähystän tornin huipulla vielä korkeammalle kohoavaa tuuliviiriä - ei mutta Schaumanin linnaa vartioi uljas ratsukko! Ei ole tullutkaan aiemmin sitä huomattua. Jatkan matkaa Lutakon rant...

Vuoden ensimmäisenä päivänä Tuomiojärvellä suihkii hiihtäjiä ja istuskelee pari pilkkijää, onhan nyt kepeän pakkasen päivä. Uimarannan oikealla puolella melontalaituri on kerännyt kinosta. Kesällä tältä matalalta laiturilta pääsee meloja mukavasti vesille, sillä aiempi polttoyritystenkin kohteeksi joutunut lankkuviritelmä on nyt historiaa. Järven toiselta puolelta siintää mutkamäkilaskijoiden rinne. Ex-leirintäalueen eli Kivelänrannan edustalla on useita autoja, liekö hiihtäjien, pilkkijöiden vai avantouimareiden. Avantouimarien tukikohdan ohi vie kävelijöiden auki pitämä rantapolku Löylyjoelle saakka. Mietin, kuinka mukavaa olisi jos näillä nurkin olisi talvikahvila ulkoilijoiden iloksi, mutta moinen ylellisyys taitaa olla liikaa unelmoitua nykyään, kun palvelun järjestäminen tai sen käyttäminen ei saisi maksaa mitään kenellekään... Talviset koristeomenat eivät näemmä ole kelvanneet vielä linnuille Tourujoen rannalla. Kävelen Tourujoen laitaa Kankaan tehtaalle , missä vallitsee nyt...