Jalkaisin

Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi. Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni edellisen kävelyretken samassa maastossa; korean koivikon tunnelma oli entisellään. Polun varrella kukkivat vielä heinä-elokuun vaihteessa lukuisat kukkaset. Kalmiston aidan takana odotti ensimmäisenä Simana Sissosen grobu , jonka vierestä lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä.  Metsäpolun vierestä pilkistivät siellä täällä hautakivet ja -ristit, kuin ne olisivat ihan luonnostaan löytäneet paikkansa puiden lomasta. Tai no, on siellä muutama aika suorassakin rivi...

Ilomantsin Maukkulasta löytyy luontopolku, jota pitkin pääsee taivaltamaan Mustikkamäen pihasta Kauniinjärvelle. Reitti on noin 3,75 kilometriä pitkä. Se tarkoittaa tietenkin yhteen suuntaan, eli reippailua samoja jälkiä pitkin kertyy noin 7,5 km. Ja jos tekee kuten minä eli palaa hieman eri reittiä, teitä eikä tuttua polkua pitkin, saa lenkkiä paluumatkalla pidennettyä hivenen, vaikka ei olisi niin ajatellut tekevänsäkään... Polun sai aikaan paikallinen kyläyhdistys Mäkikylät ry . Hienoa talkootyötä kyläläisiltä! Reittikartta löytyy Maukkulan Mustikkamäen majoitusrakennuksen (entinen kyläkoulu) ulkoseinästä. Ilmakuvan päälle piirretystä reittikartasta kannattaa ottaa ennen liikkeelle lähtöä kuva puhelimella, jos ei satu olemaan karttaa matkassa (tai karttasovellusta puhelimessa) ja haluaa kulkiessaan tarkistaa, missä kohdassa onkaan menossa. Luontopolun reitti on merkitty maastoon sinisin maalimerkein ja keltaiset maalimerkit markkeeraavat hiihtolatua. Lähdin alkuilla...

Hyvää ja kaunista huomenta Karhunpolulta Särkkäjoen laavulta! Heräsin edellisiä päiviä viileämpään ja pilviseen päivään, mutta silti t-paitakeliin. Ennen liikkeelle lähtöä näin vilaukselta kaksi muuta rinkkaselkää tulossa Ruunaan suunnasta, mutta he eivät käyneet laavulla moikkaamassa, vaan astelivat reipasta vauhtia ohitse. Onnekkaat vaeltajat, jotka olivat paitsi aamuvirkkuja, myös vailla rakkoja jalkapohjissa, toisin kuin minä. Lähdin jatkamaan Karhunpolkua hieman varovaisin askelin. Compeedien alle kätketyt hienot vesikellot lupasivat antaa oman, kirpakan lisämausteensa kulkemiseen. Olikin ilahduttavaa tulla pikku hiekkatietä pitkin pian kyltille, jossa viitattiin jo Ruunaan alueeseen eli Rantakankaan tulipaikkaan. Helppokulkuinen hiekkatie teki kulkemisesta joutuisaa. Kävelin harjualueen päällä. Alempana, tien kummallakin puolella, tuli vastaan suolampia. Kyrönsärkkä on luonnonhoitometsää, jonka aarniosa säilytetään luonnontilaisena, puisto-osa säilytetään maisemaan sopiva...

Karhunpolku, Ahokosken suvanto ja jälleen kauniina, lämpimänä valkeneva aamu. Kylläpä nukutti hyvin, kuten laavulla yleensä aina. Aamupuuron ja -teen jälkeen pakkasin kamat rinkkaan, pienellä muutoksella edelliseen päivään: päätin kulkea nyt pitkin lahkein, ettei neulasia sun muuta pientä enää hypähtelisi vaelluskenkiin. Sitten matkaan Ahokosken laavulta Ukonjoen länsipuolta, kohti Pitkäjärveä. Jälleen edessä oli maastoa, jossa ei tarvinnut korkeuseroista murehtia. Suomaisemassa on aina kevyt astella, pitkospuita pitkin tai niitä ilman. Vasemmalle jäi yksi hakkuuaukea, mutta polku kulki hakkuun ulkopuolella, metsän laidassa. Mikä harmi, että suolampien rannat ovat niin upottavia, että hetteikköön ei kannata rämpiä veden lämpöä kokeilemaan tai huuhtelemaan naamaa. Lämpötila kun alkoi taas kavuta yhä ylemmäs kahdenkympin kuumemmalle puolelle. Yhtäkkiä kuulin kaakatusta ja huomasin lammen rannassa liikettä. Pitkäkaulainen lintu lähti rantaheinikosta liikkeelle, eikä se o...