Jalkaisin

Tuhnunvuori ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta yhtä kaikki se on yksi Vesilahden viehättävistä luontokohteista. Hinsalan Tuhnunvuori sijaitsee lyhyen matkan päässä Laukosta, Klaus Kurjen matkailutien varrella. Sain kyydin Hinsalan- ja Sierimontien risteykseen, mistä oli vain parinsadan metrin kävelymatka tietä pitkin metsäpolulle. Polun alussa odotti Tuhnunvuoren historiasta kertova opastaulu - ahaa, Elias Lönnrot ! Elinan surma! - ja siniset pikkuviitat näyttivät reitin eteenpäin. Matka Tuhnun- eli Pirunvuorelle ei ollut pitkä (noin puoli kilometriä), mutta muutamia esteitä oli tiellä kohtalon. Oli hupaisaa nähdä polulla hevosenkengän painaumia, kun polku oli muutenkin paikoin suorastaan esterata! Ovatko nämä puunrungot ihan luontaisesti kaatuneet suoraan polun poikki vai onko ne siihen vasiten aseteltu... Vaan eipä tästä läpi kulkeminen ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Hyvin huonojalkaisille en Tuhnunvuoren polkua silti suosittelisi, koska polulla on muutenkin joi...

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu? Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille , jonne mennään Oltavantietä . Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse Niskalan   Ötökät -valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan . ...