Jalkaisin

Ennen oli tapana käydä Tapaninpäivänä tapaninajelulla, mutta pihasta ei löydy hevosta tahi rekeä, saati sitten että olis lunta tai edes jäätä jalasten alle. Siis jalkaisin liikkeelle. Aurinko on tehnyt hämmentävän tempun ja jäänyt valaisemaan taivasta pidemmäksi aikaa kuin edellisinä, harmaina päivinä, joten kuusibongaus käynnistyy eri tavalla kuin ounastelin... Eiväthän jouluvalaistut kuuset yleensä näytä juuri miltään päivänvalossa! Jyväskylän yliopiston pääkampuksella Seminaarinmäellä saa tovin hakea jouluvalaistua kuusta, vaikka seminaarin kansankynttilät juuri näillä nurkilla kokoontuivat peräti luomaan kuusijuhlaperinnettä Suomen kouluihin. Pieni valaistu kuusi töröttää puisessa jalassa yliopiston päärakennuksen siiven katolla. Kuusen oranssissa rusetissa lukee Päijänteen metsänhoitoyhdistys . Seuraavaksi pysähdyn Anneli Vähäpassin muistokuusen luo, joka kasvaa Oppio-rakennuksen alapuolisessa rinteessä. Kuusen juurella olevan muistolaatan luona on lyhty, jonka kynttilä ...

Pimpelipom! Liukkaita katuja varovasti astellessa ei aina tule katsottua ympärilleen samalla tavalla kuin turvallisemmalla kelillä, mutta Asemakadun yläpäässä annetaan onneksi myös äänimerkki, kun Jyväskylän Lyseon julkisivu herää henkiin valotaideteoksen merkeissä. Tai oikeastaan kyseessä on mediataideteos, sillä mukana on myös äänitaidetta (jota muuten ideaalissa katselupaikassa tosin säestää mm. jalankulkijan liikennevalojen piippaus - kenties suunnittelemattomasti!). Sunnuntai-illan iltakävelyllä elettiin vielä kolmatta adventtia - niinpä luukku viisitoista sisältää tietenkin... Joulukalenterin kuvamaailman takana ovat Keski-Palokan koulun oppilaat. Tämän hienon, ainakin Suomessa varmasti isoimpien joukkoon kuuluvan joulukalenterielämyksen ehtii kokea vielä noin viikon verran, viimeisen kerran jouluaattona 24.12. 2013.

Kirkkaana valjennut aamu saa kaipaamaan maisemiin, joissa moottorit eivät pörise. Leivonmäen kansallispuiston parkkipaikalla vallitsee tyyni raukeus, kun aurinko venyttelee säteitään puunrunkojen läpi. Hyvä on tulipallolla venytellessä, kun päivän valaistustyö hoituu meidän pallonpuoliskomme osalta tähän aikaa vuodesta muutaman tunnin paistamisella. Harmaampien päivien lomassa tämä lumen voimistama auringonpaiste on kyllä yhtä juhlaa! Leivonmäen kansallispuiston Selänpohjan pysäköintialueelta voi lähteä seuraamaan useampaakin eri polkua. Aiemmin olen käynyt täällä lumikenkäilemässä Harjunkierros-reitillä, joten nyt voisi kokeilla jotain muuta. Näin hienolla kelillä valitsen tietysti Joutsniemen polun, joka pitää minut pisimpään mahdollisimman lähellä nimeään kauniimpaa Rutajärveä. Tänä marraskuisena retkipäivänä ei koko järvi vielä ole jäässä. Rannan tuntumassa on yksi veteen kaatunut koivun ranka kuitenkin jäätynyt kiinni. Minne seilanneekaan, kun Rutajärvi taas sulaa. Mu...

Kuopiossa satelee hissukseen puhdasta lunta. Jouluista, kyllä. Ihmisiä liikkeellä kaduilla ja kujilla, torilla, torin alaisissa käytävissä. Torin ja kauppahallin alla olevan kauppakeskus Apajan jyhkeää sinisten ja harmaiden kohokuplien upeasti pyöreää peittämää seinää vasten töröttää muutama valkoinen muovikuusi. Uutisissakin jo julistetaan, että nyt on jouluostosten aika, joten kulkijoiden käsissä roikkuu jos monenmoista kassia ja nyssäkkää. Omat käteni eivät vielä ostoskassien painosta veny. Lumihiutaleet puskevat naamalle ja kauluksesta sisään, sulavat saman tien ihoa nipistettyään. Tekee mieli sisälle hetkeksi. Kahvila Kaneli kutsuu, kuten aina, kun täällä päin liikun. Omenapiirakka vaniljakastikkeen ja sille ripotellun kanelin kera, nam, ja tuokio lehden seurassa. Pysähdys, uppoutuminen sanoihin, niin että kahvilapöytien keskustelut ja taustalla leijuva musiikki katoavat hetkeksi. Kun olen lukemiseni lukenut, mietin juuri, että käyn kurkkaamassa naapuripöydän laatikko...

Kuhasenmäki sijaitsee Joutsaan kuuluvalla Leivonmäellä, kirkonkylän pohjoispuolella. Mäellä olevaa näköalapaikkaa ei ole vaikea löytää, vaikka sinne ei opasteita olekaan. Kuhasenmäelle voi suunnistaa mäen päällä kököttävän kookkaan maston mukaan tai kääntymällä (Jyväskylästä tullessa) ensin Leivonmäen kirkolle ja sitten ensimmäisestä tienhaarasta jyrkästi vasemmalle, mihin osoittaa myös mustapohjainen Kotiseututalo-viitta. Koska näyttää siltä, että tornin juurelle ei johda järin hyvä tie, aprikoin hetken, minne auton voisi toviksi pysäköidä. Tämä tornin läheisyydessä oleva talokaunotar vaikuttaa hiljaiselta eikä sen edessä ole edes postilaatikkoa, joten rohkenen pysäyttää automobiilin talon pihaan. Jälkikäteen paljastuu, että rakennus on Kotiseututalo Simola , jonka omistaa Leivonmäki-Seura . Taloa vuokrataan tilaisuuksiin ja siellä on silloin tällöin myös avoimia tapahtumia, esimerkiksi kesäisin ja joulun alla. Olisipa kiva, jos tien poskessa olisi pieni kyltti rakennuksesta. ...

Muistan lukeneeni äskettäin jostain, että Keuruulla kulkee jonkinlainen kulttuuripolku, josta saisi lisäinfoa kaupungintalolta tai satamasta. Koska satamat tuppaavat tähän vuodenaikaan olemaan palveluiltaan hiljaisia, marssin ensimmäiseksi kysymään neuvoa Keuruun kaupungintalolle, mutta vedän vesiperän. Kulttuuripolku tai kulttuuri- ja luontopolku keskustan tuntumassa eivät vaikuta tutuilta käsitteiltä. Alistun ja nappaan vain kaupungin kartan, jotta löydän satamaan. Käynpä sitten kävelyllä ihan muuten vain. Niinpä onkin hauskaa, että Ahtolan venesatamassa tärppää! Rannassa on Vanha Keuruu -opastaulu ja sen alanurkassa kartta (yllä), johon on merkitty punaisella kulttuuripoluksi hyvinkin tituleerattava reitti. Se, josta ei ollut kaupungintalolla mitään tietoa... Keuruun ylpeys on nykyäänkin siipirataslaiva Elias Lönnrot , joka on parkissa Ahtolan satamassa. Alkuperäinen, samanniminen siipirataslaiva saapui Keuruulle 1890 ja se oli ensin ahkerassa rahti- ja matkustajaliikennekäyt...