Siirry pääsisältöön

Leivonmäki: Kuhasenmäen maisematorni

Kuhasenmäki sijaitsee Joutsaan kuuluvalla Leivonmäellä, kirkonkylän pohjoispuolella. Mäellä olevaa näköalapaikkaa ei ole vaikea löytää, vaikka sinne ei opasteita olekaan. Kuhasenmäelle voi suunnistaa mäen päällä kököttävän kookkaan maston mukaan tai kääntymällä (Jyväskylästä tullessa) ensin Leivonmäen kirkolle ja sitten ensimmäisestä tienhaarasta jyrkästi vasemmalle, mihin osoittaa myös mustapohjainen Kotiseututalo-viitta.
Koska näyttää siltä, että tornin juurelle ei johda järin hyvä tie, aprikoin hetken, minne auton voisi toviksi pysäköidä. Tämä tornin läheisyydessä oleva talokaunotar vaikuttaa hiljaiselta eikä sen edessä ole edes postilaatikkoa, joten rohkenen pysäyttää automobiilin talon pihaan. Jälkikäteen paljastuu, että rakennus on Kotiseututalo Simola, jonka omistaa Leivonmäki-Seura. Taloa vuokrataan tilaisuuksiin ja siellä on silloin tällöin myös avoimia tapahtumia, esimerkiksi kesäisin ja joulun alla. Olisipa kiva, jos tien poskessa olisi pieni kyltti rakennuksesta.
Sitten on edessä enää muutaman sadan metrin kävely pohjoiseen päin ja käännös vasemmalle pikkutielle, joka johtaa Kuhasenmäen huipulle. Avonainen maisematorni on paljon itseään rumemman metallisen maston vieressä. Mutta mastoista viis, minä olen tullut tänne maisemia katselemaan. 
Torniin kapuaminen on tarkkaa puuhaa, sillä askelmat eivät ole järin leveät eivätkä syvät. Ainakin osan paluumatkasta alaspäin taidan kulkea selkä edellä, kuten mummon vintin rappusissa aikanaan piti tehdä. Rappuset kapenevat, mitä ylemmäs nousen.
Huh, kuinka aurinko häikäisee, kun katson etelään päin! Nelostien autojono painelee suoraa väyläänsä moottorit huristen. Kuhasenmäen juurella on maatila peltoineen. Kaukana lounaassa kajastaa sinistä, mikä paljastaa vielä vapaana lainehtivan järven. Liekö se Suontee?
On käännettävä katse hetkeksi pois auringon hehkusta. Se ei ole vielä onnistunut sulattamaan tuoretta lumimattoa maisematornin kaiteilta.
Länsipuolelta erottuu männynlatvojen takaa erinomaisesti Rutajärvi, joka on jo osittain ohuen, läpikuultavan jään peittämä.
Rutajärven maisemissa on myös Leivonmäen kansallispuisto, joten edessäni siintää maastoa, jossa hetki sitten kuljeskelin. Kyllä näistä korkeuksista eli 196 metriä merenpinnan yläpuolelta kelpaakin maisemia katsella. Ja sitten varovasti alas...

Kommentit

  1. Hieman saattaisi vatsan pohjassa kutitella tuo näkötorni,mutta voi mitkä maisemat! Ihanuus! Pieni lumipeite tekee maisemasta raikkaan :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Upeita kuvia!

    Teen juttuja Keskisuomalaisen Kaupunkilainen-liitteeseen ja olisin kiinnostunut kuulemaan tästä kävelyharrastuksestanne enemmän. Ottaisitteko yhteyttä s-postiini pia.c.vainikka@gmail.com?

    Ystävällisin terveisin
    Pia Vainikka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la