Kuusikävelyllä Jyväskylässä

Ennen oli tapana käydä Tapaninpäivänä tapaninajelulla, mutta pihasta ei löydy hevosta tahi rekeä, saati sitten että olis lunta tai edes jäätä jalasten alle. Siis jalkaisin liikkeelle. Aurinko on tehnyt hämmentävän tempun ja jäänyt valaisemaan taivasta pidemmäksi aikaa kuin edellisinä, harmaina päivinä, joten kuusibongaus käynnistyy eri tavalla kuin ounastelin... Eiväthän jouluvalaistut kuuset yleensä näytä juuri miltään päivänvalossa!

Jyväskylän yliopiston pääkampuksella Seminaarinmäellä saa tovin hakea jouluvalaistua kuusta, vaikka seminaarin kansankynttilät juuri näillä nurkilla kokoontuivat peräti luomaan kuusijuhlaperinnettä Suomen kouluihin. Pieni valaistu kuusi töröttää puisessa jalassa yliopiston päärakennuksen siiven katolla. Kuusen oranssissa rusetissa lukee Päijänteen metsänhoitoyhdistys.

Seuraavaksi pysähdyn Anneli Vähäpassin muistokuusen luo, joka kasvaa Oppio-rakennuksen alapuolisessa rinteessä. Kuusen juurella olevan muistolaatan luona on lyhty, jonka kynttilä on palanut loppuun. Lehtori Anneli Vähäpassi teki elämäntyönsä äidinkielen opetuksen ja tutkimuksen parissa.

Vain muutaman askeleen päässä edellisestä muistokuusesta töröttää hieman rimpulan näköinen, vuonna 1937 istutettu Seminaarin kuusi. Tämän jos minkä pitäisi olla juhlavalaistu edes jotenkin, sillä niin puristuksiin puuraukka on väylien väliin jäänyt. Ehkä sitten joskus, kun kampuksen suuret remontit ovat ohitse ja kampukset puistoalueet - osa yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa - ovat jälleen myös väliaikaisista aitauksista vapaat. 

Remppojen valmistumista odotellessa voi aidoista kuitenkin repiä jotain iloakin: niihin on koottu paitsi Jyväskylän yliopiston ja seminaarin historiaa, myös Wolmar Storbjörn Schildtin kehittämiä suomenkielisiä uudissanoja. Schildtin sanastoa löytyy myös Jyväskylän katujen nimistöstä, esimerkiksi Tiedekuja ja Taidekuja Viitaniemessä.

Kirkkopuiston joulukuusi ei näytä näin valoisassa vielä miltään, joten jatkan matkaa keskustan halki. Kävelykadulle,  Forumin sisäänkäynnin läheisyyteen, on kivijalustalle pystytetty pieni lautamökki, jonka sisällä on Joulutalli-asetelma.

Joulutallissa vartioi enkeli joulun lasta. Seimen ja hahmot on tehnyt Riikka Helminen, rakenteet Ari Tjäder ja sisustuksen Pirjo-Riitta Aarnimetsä. Muistan, että kun viimeksi pysähdyin joulutallin edessä (ennen jouluaattoa), oli seimessä vain olkia...

Ohitan Sokoksen legoista rakennetun joulukaupungin (josta kyllä löytyy legokuusia) ja marssin Aren aukiolle, mistä löytyy kaupungin kaupallisen alueen suurin valaistu joulukuusi. Nyt alkaakin jo hämärtää, joten kuusen valot alkavat päästä oikeuksiinsa.

Ilmarisenkadun päässä Eskilstunan aukiolla odottaa myös kauniisti valaistu joulukuusi. Kuusi on paikallaan vain joulun tienoon, mutta sen taustalta erottuu pysyvästi valaistuna Ystävyyden viila -veistos (Onni Kosonen), joka viittaa Jyväskylän ja Eskilstunan ystävyyteen ja vuorovaikutukseen. Eskilstunassa on myös ollut viilatehdas.

Yrjönkadulla on pari muutakin valaistua joulupuuta - toinen hyvin kaita lehtipuu numerossa 13 ja toinen hyvänkokoinen kuusi punatiilisten kerrostalojen pihalla - mutta niiden valot jäävät hieman vaatimattomiksi. Matka jatkuu yli Tourujoen...

Tourulan Kivääritehtaalla silmä lepää. Kivääritehtaan joulukuusi on vuodesta toiseen kaupungin kaunein suuri joulupuu. Ainakin minun mielestäni. Hienoa siinä on sekin, että puu on pysyvästi paikallaan, eikä sitä tarvitse kyörätä pihaan muualta vain joulun ajaksi. Pitkää ikää Kivääritehtaan kuuselle!

Kävelen Tourulasta toiveikkaana Lutakkoon, josko sieltäkin sattuisi reitin varrelle erityisiä joulukuusia. Schaumanin linnan tornissa loistaa tähti, mutta joulupuuta en havaitse. Schaumanin puistotien varrelta kuikuilen molempiin suuntiin puistoalueen puolelle tuloksetta, sitten poikkean messuaukion puolelle, missä näyttää yhtä karulta kuin tavallisesti. Kun lähden nousemaan ratapihan ylittävälle kävelysillalle Satamakadun vierestä, erottuu keskustan puolelta jo kaupungintalon edustalla olevan joulukuusen latva tähtineen. Sinne siis seuraavaksi.

Jyväskylän kaupungin- eli kunnallistalon edessä Kirkkopuistossa on aukio, jolla liehuvat siniset ja valkoiset Jyväskylä-liput kunniakkaana rivistönä. Kaupungin perustamisesta aloitteen tehneen majuri Carl Christian Rosenbröijerin rintakuva on taannoin siirretty kaupungintalon edestä puiston puolelle, missä se jää nyt hieman kaupungin virallisen joulukuusen varjoon. Rosenbröijerin patsasta kun ei ole valaistu.  Kaupunki sai tänä vuonna joulupuunsa lahjoituksena kypärämäkeläisen rivitalon pihalta. Hieno kuusi tämäkin, mutta äänestän edelleen Kivääritehtaan puun tämän edelle.

Kirkkopuistosta nousen ylös Yliopistonkadulle. Harjulla ei taida olla jouluvalaistuja kuusia, joten seuraavaksi on kokeiltava Mäki-Matin perhepuistoa, tosin joulupuun mittakaava hieman pienenee, siitä voi olla varma! Leikkipuiston puolelta löytyykin joulukuusi. Muistelen, miten toisenlaiselta sama paikka näytti vuosi sitten, kun maass' ol hanki ja pakkanen paukkui...

Matka jatkuu pitkin Voionmaankatua. Aikanaan Veijosen saunana tunnettu kivitalo Voionmaankadulla jäi hieman puristuksiin uudisrakennusten keskelle, mutta onneksi se sentään säilytettiin. Talo on nykyään asuinrakennus, jonka kivijalassa toimii kauneushoitola. Talon yläkerran parvekkeella niin asukkaita kuin tiellä liikkujia ilahuttaa soma pieni joulukuusi.

Päätän kuusien metsästyksen läheiseen Vellamonpuistoon, mistä ei itse asiassa löydy valaistua joulukuusta, mutta sieltä voi hyvinkin katsella joulupuuta aidan takaa. Vellamonkadun ja Keskikadun kulmassa olevan omakotitalon pihassa näes kasvaa erittäin komea, tuuhea kuusi, joka on saanut jälleen ylleen upeat jouluvalot. Kiitos kaikille valaisijoille meidän ohikulkijoiden puolesta :)