Siirry pääsisältöön

Leivonmäki: Joutsniemi

Kirkkaana valjennut aamu saa kaipaamaan maisemiin, joissa moottorit eivät pörise. Leivonmäen kansallispuiston parkkipaikalla vallitsee tyyni raukeus, kun aurinko venyttelee säteitään puunrunkojen läpi. Hyvä on tulipallolla venytellessä, kun päivän valaistustyö hoituu meidän pallonpuoliskomme osalta tähän aikaa vuodesta muutaman tunnin paistamisella. Harmaampien päivien lomassa tämä lumen voimistama auringonpaiste on kyllä yhtä juhlaa!
Leivonmäen kansallispuiston Selänpohjan pysäköintialueelta voi lähteä seuraamaan useampaakin eri polkua. Aiemmin olen käynyt täällä lumikenkäilemässä Harjunkierros-reitillä, joten nyt voisi kokeilla jotain muuta. Näin hienolla kelillä valitsen tietysti Joutsniemen polun, joka pitää minut pisimpään mahdollisimman lähellä nimeään kauniimpaa Rutajärveä. Tänä marraskuisena retkipäivänä ei koko järvi vielä ole jäässä.
Rannan tuntumassa on yksi veteen kaatunut koivun ranka kuitenkin jäätynyt kiinni. Minne seilanneekaan, kun Rutajärvi taas sulaa.
Mustikanvarvut ovat luopuneet pienistä lehdistään ja kannattelevat vain kevyttä lumipeitettä hennoilla varsillaan.
Auringonvalo vain korostaa lumen ja jään kuorruttaman maiseman herkkää kauneutta. Mahtavaa, että tähän alkutalveen mahtuu näin paljon kirkkautta; vuosi sitten valonpilkahdukset olivat niin paljon harvemmassa.
Lintuniemen laavun rantamaisemista saa näkyy edessäni kapeana, polveilevana nauhana Joutsniemi. Joutsan niemi? Rutajärvi hehkuu aamua, vaikka on jo päivä.
Käännyn lahdenpohjukasta oikealle ja astelen metsäpolkua pitkin tutulle tulipaikalle, jossa olen pysähtynyt myös viime kevään lumilla. Kun katsoo järven vettä, voisi hetken kuvitella että on kesä, mutta...
...rantahiekkaan leppeästi loiskuvat aallot osuvat hienoon hiekkaan, jonka takana odottaa karhea lumi.
Näin varhaisen talven aikaan erottuu Joutsniemen kärkeen johtava polku loistavasti, vaikkei seuraisi virallisen reitin sinisiä maalimerkkejä. Polku polveilee keskellä kapean niemen harjumaisemaa ylös ja alas.
Joutsniemen kärjen tuntumassa kurottelee muhkea, kahdeksi haaroittunut mänty taivaisiin. Ihan kuin se olisi kohottanut oksansa auringonpalvontaan!
Ihan periaatteesta on toki käytävä aivan Joutshiemen kärjessä, joka ei ole kaukana vastarannasta. Lintuniemen laavulta onkin vaikea hahmottaa (ainakin ilman kiikareita), mihin niemi päättyy. Seison hetken uloimmassa kohdassa ja palaan sitten penkille, pyyhin sen puhtaaksi lumesta ja istahdan syömään eväsleipiä, kuunnellen samalla pienten aaltojen loiskintaa niemen toisella puolella olevaa jäänreunaa vasten. Ei pöllömpää!
Paluumatkan aika - tästä on ainakin tallusteltu. Kulkijat ovat jättäneet merkeiksi päällekkäin pinottuja kiviä useampaankin kohtaan.
Joutsniemen kärkeen vievä merkitty reitti kulkee harjun laella, mutta astelen niemestä takaisin kohti lähtöpaikkaa pitkin vanhaa, rantaa seurailevaa polkua, saadakseni nauttia mahdollisimman paljon auringon lämmöstä ja valosta. Marraskuun päivät kun eivät tätä herkkua aivan tolkuttomasti aina suo.
Joutsniemi ei ole enää varjossa vaan kylpee laskupuolella olevan auringon valossa.
Lintuniemen laavulle olisi toki mukava istahtaa, mutta ehdin popsia evääni jo aiemmin ja suunnitelmissani on poiketa vielä läheiselle maisematornille, niin kauan kuin päivänvaloa riittää. Ehkäpä vastaani polulla tulleet kaksi kävelijää ja koira pysähtyvät vuorostaan tänne tauolle!

Kommentit

  1. Mikä upea talvipäivä! Lunta maassa ja sininen järvi. Olisipa ollut hienoa olla vesillä tuolla. Mutta kyllä tuolta polultakin hienot näkymät on. Joskus olen ollut tulistelemassa tuolla Lintuniemen laavulla.

    VastaaPoista
  2. Lumi ja jää auringon kera ovat ehkä parasta luontomaisemaa mitä tiedän! Nuo kiviveistokset ovat hauskoja, niitä löytyy muutama omankin lenkkipolkuni varrelta. Tuo kuva missä on vettä, hiekkarantaa ja lunta on upea. Jos katsoo vain värejä ja pintoja siitä muodostuu kaunis abstrakti teos.

    VastaaPoista
  3. Tuolla Leivonmäen kansallispuistossa pitäisi kyllä käydä, ajatuksissa on ollut:)
    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Hmm. Ylpistyisi kivityötekijä, jos tietäisi maininnoista täällä...Tunnetteko tekijän?? Onkahan pihassani yksi sellainen?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…